Barentsinmeren öljylautoilla työskennellään ääriolosuhteissa

27.11.2012 10:03

Norjan öljynporauksen siirtyminen yhä pohjoisemmaksi tarkoittaa kiristyviä vaatimuksia sekä öljynporauslaitteistolle että miehistölle.

Öljy-yhtiöt joutuvat tulemaan toimeen jopa kymmenien asteen pakkasessa, myrskyissä ja talviaikaan täydellisessä pimeydessä etsiessään öljyä Barentsinmeren alueella.

Norjalaisen Stavangerin yliopiston kylmän ilmaston teknologiaan perehtynyt professori Tore Markesetin mukaan Barentsinmeren olosuhteet ovat merkittäväti Pohjanmeren olosuhteita vaikeammat.

- Öljy-yhtiöt tietävät vielä suhteellisen vähän offshore-tuotannosta äärimmäisessä kylmyydessä, professori Ove Tobias Gudmestad Stavangerin yliopistosta lisää.

Gudmestad ja Markeset tutkivat arktisen alueen olosuhteita ja kehittävät ratkaisuja alueella toimiville yhtiöille Norjan hallituksen toimeksiannosta.

Norjan hallitus avasi Barentsinmeren eteläosan öljyn etsintään 1980-luvun alussa. Yhtiöiden innostus oli alkuun suurta, mutta se hiipui kun löydöt eivät vastanneet odotuksia.

Viime vuosina kiinnostus Barentsinmerellä operoimiseen on kuitenkin taas lisääntynyt, kun öljyjätti Statoil ilmoitti vuonna 2011 löytäneensä Barentsinmeren Skrugardin alueelta merkittävän öljy- ja kaasuesiintymän.

Uudet löydökset, lupaavat seismiset mittaukset ja uusi teknologia on saanut öljy-yhtyöt yrittämään uudestaan Barentsinmeren valloitusta.

Statoil ilmoitti aiemmin tänä vuonna, että se aikoo kolminkertaistaa investoinnit arktisen alueen öljynporausteknologian kehittämiseen.

Myös Norjan energiaviranomaiset kannustavat yhtiötä levittäytymään arktisille vesille.

Toistaiseksi Norjalla on Barentsinmerellä vain yksi toiminnassa oleva öljynporauslautta. Eni-yhtiön operoima Snøhvit saa seurakseen lähivuosina avautuvan Golia-lautan. Statoil kaavailee saavansa Skrugardin löydön tuotantoon vuonna 2018.

Ilmasto-olosuhteet ovat suurin haaste Barentsinmeren hyisillä vesillä toimimisessa. Sää on hyvin arvaamaton ympäri vuoden, ja porauslautat ovat jopa satojen kilometrien päässä mantereelta.

- Barentsinmerellä on todella kylmää. Jäätävää keliä on usein. Sumu ja raskaat lumisateet asettavat myös haasteita. Lisäksi säätilan muutokset ovat hyvin nopeita, Gudmestad kertoo.

Hankalat olosuhteet vaikeuttavat öljynporauslauttojen toimintaa ja huoltoa. Korjaustoimet kestävät yleensä kauemmin kuin lämpimillä alueilla toimittaessa, ja huoltoja voidaan joutua tekemään ennenaikaisesti "varmuuden vuoksi" vahinkojen välttämiseksi.

- Lumen peittämällä aluksella työskentely -30 asteen pakkasessa ja myrskytuulessa on erittäin hankalaa. Kaikki kestää kauemmin. Käytännössä tuotantokatkoksia tulee, ja öljyä sekä kaasua voidaan toimittaa vähemmän, tutkijat selittävät.

Tämä asettaa toiminnan kannattavuudelle haasteita, kun mennään pohjoisemmaksi. Stavangerin yliopiston asiantuntijoiden mukaan teknologiaa täytyy edelleen kehittää, jotta öljynporaus ääriolosuhteissa voi onnistua taloudellisesti kannattavasti.

Professorit Gudmestad ja Markeset työskentelevät kehittääkseen öljynporausvälineistöä kestämään paremmin ääriolosuhteita.

Heidän mukaansa tarvitaa erikoisteräksiä sekä kylmässä kestäviä muoveja, kumia ja voiteluaineita.

Kaikki sähkölaitteet, sensorit, kaapelit, venttiilit, moottorit sekä pumput täytyy suunnitella kovaa pakkasta kestäviksi. Myös putkien, nestetankkien ja pumppujen eristysvaatimukset ovat kovat.

Ankarien olosuhteiden takia monet laitteet joudutaan asentamaan suljettuihin laatikoihin säältä suojaan. Tällöin vaarana on kaasun kerääntyminen, ja kaasu joudutaan poistamaan puhaltimilla.

- Laitteiston kanssa operoimisessa on useita haasteita. Tarvitaan lisälämmitystä ja normaalia enemmän erilaisia sensoreita, jotka kertovat laitteiston kunnon. Sensoreiden toimintaa monitoroidaan usein mantereelta käsin. Muun muassa Stavangerissa ja Tromsøssa on asemia, jossa tukihenkilöt seuraavat laitteiston toimintaa satelliittien välitykselle. Laitteistojen toimittajat Saksasta, Yhdysvalloista, Italiasta ja muista maista tekevät myös reaaliaikaista seurantaa. Kyse on hyvin monimutkaisista järjestelmistä, Markeset sanoi.

Tutkijoiden mukaan lauttojen äärimmäinen varustelu säätä vastaan voi tehdä niistä lopulta jopa luotettavempia kuin eteläisimmillä vesillä toimivat lautat.

Suuret etäisyydet asettavat myös omat haasteensa. Öljyn ja kaasun toimittaminen markkinoille kestää kauemmin ja maksaa enemmän. Lautoilla tarvitaan enemmän varaosia ja osaavaa henkilökuntaa. Kaikki tämä nostaa kustannustasoa.

Pohjoisessa on talvella myös jatkuva pimeys, joka täytyy ottaa huomioon lautalla toimimisessa. Tilastojen mukaan suuri öljynporausonnettomuuksista tapahtuu pimeällä.

- Barentsinmerellä on talviaikaan pimeää 24/7. Täytyy selvittää tarkemmin, kuinka se pitää ottaa huomioon lautan toimintaprosesseissa, Markeset sanoi.

Jää ei yleensä ole suuri ongelma ainakaan Barentsinmeren eteläosissa. Ajojäätä voi kuitenkin esiintyä, ja se on otettava huomioon.

- Norjan nykyiset öljynporauslautat eivät välttämättä kestä ajojään törmäystä. Se rajoittaa aikaa, jolloin Barentsinmeren pohjoisilla alueilla voidaan toimia.

Professorit muistuttavat myös öljynporauksen riskeistä.

Tutkijoiden mukaan öljyonnettomuus arktisilla vesillä on suuri riski, johon ei nykyteknologialla pystytä riittävällä tavalla varautumaan. Olemassaolevat öljynkeräysmenetelmät eivät toimi riittävän hyvin jäisissä olosuhteissa. Arktiset ekosysteemit ovat myös hyvin herkkiä öljyvuodoille. Työskentely lautoilla on myös riskialtista henkilökunnan kannalta. Onnettomuustilanteessa avun saanti voi kestää kauan.

Tutkijat korostavat, että he eivät osallistu Norjan politiikkaan, tai ota kantaa siihen missä öljyä pitäisi porata.

- Me tutkijat pyrimme teknisesti mahdollistamaan öljynporauksen missä tahansa, missä hallitus haluaa toimia. Voimme myös kertoa, jos tietyssä paikassa poraaminen ei teknisesti ole mahdollista, Gudmestad sanoi.