Tilaa uutiskirje RSS-syöte
Torstai 28.05.2020

Ilmastonmuutos

Ihmisen toiminta muuttaa ilmakehän koostumusta. Kasvihuonekaasujen, kuten hiilidioksidin, pitoisuus ilmakehässä on nousussa. Kasvihuonekaasujen lisääntyminen näkyy muutoksian ilmastossamme jo nyt.

Highslide JS
Ilmastonmuutoksen myötä sään ääri-ilmiöt, kuten kuivuus ja kaatosateet lisääntyvät.

Kuva: Scott Liddell

Ilmastonmuutos on aikakautemme vakavin ympäristöuhka, joka johtuu hiilidioksidin (CO2) ja muiden kasvihuonekaasujen pitoisuuksien kasvusta ilmakehässä. Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat jo näkyvissä: ilmasto lämpenee, meren pinta nousee ja jäätiköt sulavat kiihtyvällä tahdilla. Ennusteiden mukaan kuivilla alueilla kuivuus lisääntyy, ja sään ääri-ilmiöt voimistuvat kaikkialla maailmassa: odotettavissa on yhä voimakkaampia hirmumyrskyjä, tulvia, rankkasateita ja helleaaltoja. Monet kasvi- ja eläinlajit ovat vaarassa kuolla sukupuuttoon, koska ne eivät ehdi sopeutua nopeasti muuttuvaan ilmastoon.

Ilmastonmuutos ei ole ainoastaan ympäristöuhka, vaan se vaikuttaa myös turvallisuuteen: ilmastopakolaisten määrä kasvaa, kun viljelysmaat muuttuvat käyttökelvottomiksi ja kuivuus estää viljelyn. Myös taistelu puhtaasta vedestä kiihtyy.

Ilmastonmuutoksen täydellinen pysäyttäminen on nykytiedon valossa mahdotonta. Monet ihmisen toiminnasta syntyvät kasvihuonekaasut säilyvät ilmakehässä satoja vuosia. Ne lämmittävät ilmastoa, vaikka uusien päästöjen tuottaminen lopetettaisiin välittömästi.

Ilmastonmuutosta on kuitenkin mahdollista hillitä niin, etteivät ympäristölle ja ihmisille aiheutuvat vahingot ole ylitsepääsemättömiä. Tämä kuitenkin edellyttää että ilmastonmuutoksen vastaisin toimiin tartutaan välittömästi. Ilmastonmuutoksen tuomiin muutoksiin tulee myös yrittää sopeutua eri tavoin.

Tässä artikkelissa kerrotaan perustietoja ilmastonmuutoksesta, sen syistä ja seurauksista, sekä siitä mitä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on tehtävissä.

Mitä tarkoitetaan ilmastonmuutoksella?

IPCC:n eli YK:n hallitusten välisen ilmastopaneelin mukaan ilmastonmuutoksella viitataan mihin tahansa ilmaston muuttumiseen ajan myötä. Muutos voi tapahtua joko luonnollisten vaihteluiden tai ihmisen toiminnan seurauksena.

Highslide JS
YK:n ilmastokouksia järjestetään Bonnissa.

Kuva: Juha Kukko

YK:n ilmastosopimuksen mukaan ilmastonmuutoksella tarkoitetaan suoraa tai epäsuoraa muutosta, jonka aiheuttaa ihmisen ilmakehän koostumusta muuttava toiminta.

Mistä ilmastonmuutos johtuu?

Ilmastonmuutos johtuu voimistuneesta kasvihuoneilmiöstä. Kasvihuonekaasut toimivat ilmakehässä samaan tapaan kuin lasi kasvihuoneessa, eli ne päästävät auringosta tulevan säteilyn lävitseen, mutta eivät kaikkea maapallon lämpösäteilyä karkuun. Kasvihuoneilmiön ansiosta maapallon lämpötila on keskimäärin noin +15 astetta, kun se ilman kasvihuoneilmiötä olisi -18 astetta. Ilmakehän luonnollinen kasvihuoneilmiö ei siis ole ongelma, vaan edellytys nykyisen kaltaiselle elämälle maapallolla.

Highslide JS
Ilmastonmuutos johtuu voimistuneesta kasvihuoneilmiöstä.

Kuva: Wikipedia

Ihmisen toiminta vaikuttaa ilmakehään monin tavoin: kasvihuonekaasujen ja ilmakehän hiukkasten määrä kasvaa, hiilidioksidisa sitovaa kasvillisuus vähenee ja stratosfäärin otsonikerros ohenee. Kasvihuonekaasujen määrän kasvu ilmakehässä voimistaa kasvihuoneilmiötä ja aiheuttaa lämpenemistä, mistä aiheutuvia ilmaston häiriöitä kutsutaan ilmastonmuutokseksi. Ihmisen vaikutus ilmakehään johtaa todennäköisesti jo lähivuosikymmenien aikana merkittäviin ilmastomuutoksiin, jotka tulevat vaikuttamaan maapallon luontoon ja ihmisten elämään usein eri tavoin .

Miten ilmaston muutoksista saadaan tietoa?

Mittattujen säähavaintojen perusteella voidaan arvioida ilmaston muuttumista koko maapallon mitassa noin puolitoista vuosisataa nykyhetkestä taaksepäin. Sitä varhaisempien aikojen ilmastosta saadaan tietoa erilaisista epäsuorista tietolähteistä. Ilmaston muuttumisen jäljet voidaan lukea esimerkiksi jäätiköistä, merien pohjakerrostumista ja puitten vuosirenkaista.

Tulevista muutoksista ilmastossa voidaan saada tietoa ilmastomallien avulla. Tällaisten fysiikan lakeihin perustuvien mallien perusteella voidaan mm. päätellä, miten kasvihuonekaasujen määrän lisääntyminen muuttaa ilmastoa.

Hallitustenvälinen ilmastopaneeli (Intergovernmental Panel on Climate Change, IPCC) tuottaa tietoa ilmastonmuutoksen taustasta, vaikutuksista ja vähentämiskeinoista. Viides arviointiraportti on IPCC:n tuorein ilmastonmuutoksesta kertova raportti. Lisäksi IPCC on julkaissut useita erikoisraportteja kuten Global Warming of 1,5°C -raportin syksyllä 2018. Raportissa tarkastellaan mahdollisuuksia pysäyttää ilmaston lämpeneminen 1,5 asteeseen Pariisin ilmastokokouksessa sovitun tavoitteen mukaisesti.

Kasvihuonekaasut

Kasvihuonekaasuiksi kutsutaan kasvihuoneilmiötä aiheuttavia ilmakehän kaasuja. Hiilidioksidilla on ratkaisevin merkitys ilmaston lämpenemisessä ja siitä aiheutuvassa ilmastonmuutoksessa. Myös muut kasvihuonekaasut voimistavat omalta osaltaan luonnollista kasvihuoneilmiötä, mikä nostaa maapallon lämpötilaa.

Luonnollisen kasvihuoneilmiön kannalta tärkein kasvihuonekaasu on vesihöyry, mutta koska ihmisen toiminta ei sen pitoisuuksiin juuri vaikuta, sitä ei yleensä käsitellä kasvihuonekaasuna.

Hiilidioksidi

CO2 on väritön ja hajuton kaasu, joka sinällään on vaaraton. Tuotamme hiilidioksidia joka kerta, kun hengitämme ulos. CO2 on tärkeä osa luonnon kiertokulkua kasvien, eläinten ja ihmisten välillä. Ilmakehässä CO2 päästää auringon valon lävitseen, mutta estää auringon lämpösäteilyn heijastumista takaisin avaruuteen, jolloin ilmasto lämpenee.

CO2-päästöjen osuus on 80 prosenttia kaikista maapallon lämpenemistä aiheuttavista kaasuista. CO2-päästöistä noin 75 prosenttia on peräisin fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Lisäksi päästöjä tulee metsien hävittämisestä ja teollisuudesta. Hiilidioksidin pitoisuus ilmakehässä on noussut esiteollisen ajan noin 280 miljoonasosasta (ppm) noin 370:een, eli 0,037 prosenttiin. Pitoisuuden vuotuinen kasvuvauhti on ollut viime vuosikymmeninä vajaa puoli prosenttia vuodessa.

Hiilidioksidin elinikä ilmakehässä on pitkä - vaikka päästötaso jäädytettäisiin nykyiselle tasolle, ei ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvu pysähtyisi. Ilmakehän, biosfäärin ja merien tasapainotilan saavuttaminen vie pitkän ajan.

Highslide JS
Maapallon keskilämpötilan muutokset havaintotietojen perusteella: harmaa käyrä esittää poikkeamia jakson 1961-90 keskiarvosta. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuudet, jotka on analysoitu Etelämantereen jäätikkökairauksista, on merkitty sinisillä neliöillä. Sininen yhtenäinen viiva kuvaa suoraan ilmakehästä mitattuja hiilidioksidipitoisuuksia.

Kuva: Ilmatieteen laitos

Metaani

Metaani (CH4) on noin 28 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. Ilmakehän metaanipitoisuus on nykyään noin 1,75 ppm, ja vuotuinen kasvuvauhti puolen prosentin luokkaa. Metaanin pitoisuus on kaksinkertaistunut esiteollisesta ajasta, ja sen eliniäksi ilmakehässä arvioidaan noin 9-15 vuotta.

Metaanipäästöistä noin 70 % on ihmisen toiminnan aiheuttamia. Suurimmat lähteet ovat fossiiliset polttoaineet, riisinviljely, nautakarja, kaatopaikat ja jätevedenkäsittely.

Dityppioksidi

Dityppioksidin (N2O, eli typpioksiduuli tai ilokaasu) pitoisuus ilmakehässä on nykyisin noin 13 % suurempi kuin esiteolliseen aikaan.

Dityppioksidin elinikä ilmakehässä on noin 120 vuotta. Ihmisperäisistä typpioksiduulilähteistä tärkeimmät ovat maankäytön muutokset, typpilannoitteet, typpihapon valmistus ja polttoprosessit. Myös esimerkiksi henkilöautojen katalysaattorit aiheuttavat typpioksiduulipäästöjä.

F-kaasut

Fluoria sisältävät ns. F-kaasut ovat voimakkaita ja pitkäikäisiä. Tunnetuimpia uusia kasvihuonekaasuja ovat halogenoidut hiilivedyt, joita ei esiinny luonnostaan ilmakehässä, vaan ne ovat teollista alkuperää ja niitä käytetään esim. erilaisissa kylmälaitteissa.

Erityisen tärkeitä ovat ns. CFC-yhdisteet, jotka sisältävät klooria ja fluoria. Näiden yhdisteiden pitoisuuden kasvu ilmakehässä on kuitenkin pysähtynyt sen jälkeen, kun niiden käyttö kiellettiin Montrealin pöytäkirjassa. Niin sanottujen HCFC-yhdisteiden pitoisuudet jatkavat kasvuaan ilmakehässä. CFC-yhdisteet on korvattu HFC-yhdisteillä, jotka eivät tuhoa otsonikerrosta, mutta aiheuttavat kuitenkin ilmastonmuutosta.

Muita F-kaasuja ovat muun muassa perfluorihiilivedyt (PFC-yhdisteet), rikkiheksafluoridi (SF6) ja typpitrifluoridi (NF3), joita käytetään teollisissa sovelluksissa.

Päästölähteet

Highslide JS
Fossiilisten energianlähteiden käyttö energiantuotannossa aiheuttaa maailmanlaajuisesti valtavat kasvihuonekaasupäästöt.

Kuva: Dreamstime

Suurin CO2-päästöjen lähde on fossiilisten polttoaineiden käyttö. Kivihiili, öljy ja maakaasu ovat sitoneet itseensä hiiltä miljoonien vuosien kuluessa, ja viimeisen parin sadan vuoden aikana ihmisen toiminta on vapauttanut tätä hiiltä ilmakeään kiihtyvällä tahdilla. Ihmiskunta tarvitsee sähköä, lämpöä rakennuksiin, polttoainetta autoihin, sekä tuotteita, joiden tuottamiseen tarvitaan energiaa. Valtaosa tästä energiasta tuotetaan fossiilisia polttoaineita polttamalla.

Päästölähteet Suomessa

Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan Suomen kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 2018 56,5 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia. Päästöt kasvoivat 2 prosenttia edellisvuoteen verrattuna johtuen pääosin turpeen ja maakaasun kulutuksen kasvusta.

Jokaista suomalaista kohti kasvihuonekaasupäästöt ovat noin 10 hiilidioksiditonnia, kun maailman keskiarvo on alle neljä tonnia. Suomen kaltaisessa teollisessa yhteiskunnassa päästöjä syntyy erityisesti energiantuotannosta ja liikenteestä. Suomen päästötasetta lisäävät myös vientiä varten tuotettavat metsä- ja metalliteollisuuden tuotteet.

Energiantuotanto

Energiankulutus riippuu suoraan sähkön ja lämmön kulutuksesta ja välillisesti tuotteisiin sitoutuneesta energiasta. Energiantuotannon osuus (mukaanlukien liikenne) on noin 80% kaikista kasvihuonekaasupäästöistä.

Suomen talous on energiaintensiivinen eli Suomessa kulutetaan paljon energiaa suhteessa kansantalouden kokoon. Lähes puolet kaikesta energiasta kuluu teollisuudessa.

Sähkönkulutus on Suomessa noussut viime vuosikymmeninä voimakkaasti. Eniten päästöjä tuotettua energiayksikköä kohden syntyy kivihiilellä tuotettavasta lauhdevoimasta, jota käytetään varsinkin sähkön kulutushuippujen aikaan.

Highslide JS

Energiantuotannon päästöjä voidaan vähentää:

Tuulivoima on puhdasta ja uusiutuvaa energiaa.

Kuva: PVO

  • vähentämällä sähkön ja lämmön kulutusta
  • vähentämällä energiaa runsaasti vievien tuotteiden kulutusta
  • lisäämällä vähäpäästöisiä tai päästöttömiä energialähteitä

Liikenne

Liikenne tuottaa Suomessa vajaan viidenneksen kaikista kasvihuonekaasupäästöistä. Suurin osa liikenteen päästöistä aiheutuu tieliikenteestä. Liikennemuotojen päästöt matkustajakilometriä kohden vaihtelevat suuresti. Selvästi eniten päästöjä tuottaa lentoliikenne. Myös yksityisautoilun päästöt henkeä kohden ovat suuret. Rautatieliikenteen päästöt taas ovat hyvin vähäiset.

Highslide JS
Liikenteen päästöt vähenevät kun käytetään joukkoliikennettä. Raideliikenne on erityisen vähäpäästöistä.

Kuva: VR

Liikenteen päästöt ovat Suomessa kasvaneet yli puolella vuoteen 1980 verrattuna pääasiassa tieliikenteen kasvun vuoksi. Liikennemäärät ovat kasvaneet ja polttoaineen keskikulutus on tieliikenteen osalta pysynyt lähes samana.

Liikenteen päästöjä voidaan vähentää:

  • lisäämällä kävelyä ja pyöräilyä
  • lisäämällä joukkoliikennettä
  • vähentämällä lento- ja autoliikennettä
  • suosimalla raideliikennettä kuljetuksissa
  • kehittämällä vähäpäästöisiä ja päästöttömiä kulkuvälineitä ja polttoaineita

Maatalous

Maatalous tuottaa noin 11 % Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Metaani on peräisin karjan ruoansulatuksesta ja lannasta. Dityppioksidia vapautuu muun muassa typpilannoitteiden käytöstä.

Highslide JS
Naudanlihan ja maidon tuotanto aiheuttavat metaani- ja dityppioksidipäästöjä. Ilmaston kannalta olisi parempi syödä kasvisruokaa.

Kuva: Dreamstime

Maatalouden kasvihuonekaasupäästöihin voidaan vaikuttaa erilaisin keinoin. Esimerkiksi rehun koostumuksen ja karjanlannan käsittelyn muuttamisella voidaan vaikuttaa karjatalouden metaanipäästöihin.

Maatalouden päästöjä voidaan vähentää:

  • vähentämällä lannoitteiden käyttöä
  • parantamalla karjan rehua
  • käyttämällä lannan tuottama metaani polttoaineena
  • kuluttamalla vähemmän lihaa

Teollisuuden prosessit

Highslide JS
Rauta- ja terästeollisuus käyttää paljon energiaa ja tuottaa metaani- ja hiilidioksidipäästöjä.

Kuva: Dreamstime

Teollisuus käyttää noin puolet maassamme tuotetusta energiasta, ja on siksi merkittävä päästölähde. Teollisuuden prosesseista vapautuu kuitenkin myös suoraan monia kasvihuonekaasuja, jotka muodostavat noin 10 % maamme päästöistä. Esimerkiksi typpihapon valmistus synnyttää dityppioksidia ja sementtiteollisuus hiilidioksidia. Sähkö- ja elektroniikkateollisuus on F-kaasujen lähde.

Teollisuuden prosessien päästöjä voidaan vähentää:

  • käyttämällä metalliteollisuuden masuunikuonaa sementin tuotannossa
  • kehittämällä korvaavia menetelmiä typpihapon valmistuksen prosesseihin
  • kehittämällä korvaavia menetelmiä elektroniikkateollisuuden prosesseissa

Jätteet

Noin 3 % Suomen kasvihuonekaasupäästöistä syntyy jätehuoltosektorilla. Kaatopaikat ja jäteveden puhdistaminen vastaavat noin puolesta metaanipäästöistä. Metaania syntyy kaatopaikoilla eloperäisen jätteen hajotessa hapettomissa olosuhteissa.

Highslide JS
Kaatopaikalla eloperäinen jäte tuottaa metaanipäästöjä. Biojätteen lajittelu ja kompostointi ovat helppoja tapoja vähentää jätehuollon päästöjä.

Kuva: Dreamstime

Ensisijainen päästöjen vähennyskeino on jätteiden määrän vähentäminen. Kaatopaikkojen metaanipäästöjä voidaan vähentää edistämällä joko keskitettyä tai talokohtaista eloperäisen jätteen kompostointia tai mädättämistä. Mädättämisessä jäte muutetaan biokaasuksi, jota voidaan käyttää liikenteen tai energiantuotannon polttoaineena.

Paperin ja pahvin kierrätyksen edistäminen vähentäisi sekin metaanin syntyä. Kaatopaikoilta voidaan ottaa metaania talteen ja käyttää energiantuotannossa, jolloin sillä voidaan korvata fossiilisia polttoaineita. Yhteensä näillä keinoilla voidaan vähentää merkittävästi päästöjä.

Maatuvan jätteen tuottamia metaanipäästöjä voidaan vähentää:

  • vähentämällä jätteen määrää
  • kierrättämällä, kompostoimalla tai mädättämällä maatuvat jätteet
  • keräämällä kaatopaikkojen tuottamaa metaanikaasua

Hiilinielut

Ilmastoa lämmittävien tai viilentävien päästöjen lähteiden lisäksi on olemassa myös prosesseja, jotka sitovat kasvihuonekaasuja. Näitä kutsutaan nieluiksi. Esimerkiksi jopa kolmannes ihmisen aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä on imeytynyt meriin. Olosuhteiden muuttuessa nieluna toiminut tekijä saattaa kuitenkin muuttua kasvihuonekaasujen lähteeksi: esimerkiksi meren kyky imeä hiiltä todennäköisesti heikkenee ilmaston lämmetessä. Tällaisia ilmiöitä kutsutaan takaisinkytkennöiksi.

Highslide JS
Metsän kasvu sitoo hiilidioksidia ilmakehästä.

Kuva: Dreamstime

Meriin ja maaperään on varastoitunut huomattavia määriä hiiltä. Myös kasvillisuus sitoo hiilidioksidin hiiltä yhteyttäessään. Osa tästä hiilestä sitoutuu puiden kautta maaperään, joka sekin on merkittävä hiilivarasto. Ilmastonmuutoksen kannalta olennaisin tekijä on kuitenkin ihmisen toiminnan vuoksi ilmakehään päätyvä ylimääräinen hiili.

Kasvillisuus sitoo yhteyttäessään hiilidioksidia. Toisaalta hiilidioksidia vapautuu kasveista kasvihengityksessä ja maaperän orgaanisesta aineesta maahengityksessä.

Jääkauden jälkeisenä aikana boreaalisen kasvillisuusvyöhykkeen suot ja metsät ovat sitoneet suuret määrät hiiltä, josta valtaosa on turpeessa ja maaperän orgaanisessa aineessa.

Nykyisin arvioidaan, että pohjoisten ja lauhkeiden vyöhykkeiden metsät ovat huomattava hiilidioksidin nettonielu. Merkittävimmät syyt tähän ovat ilman kohonneen hiilidioksidipitoisuuden ja ilmakehän kautta tulevan typpilaskeuman lannoitusvaikutus ja metsänhoitoon ja maankäyttöön liittyvät tekijät. Ilmakehän kasvihuonekaasujen pitoisuuksien kasvun torjumiseksi metsien, soiden ja peltomaiden hiilensidontakyky tulisi pitää korkeana.

Hiilinieluja voi lisätä tai ylläpitää:

  • istuttamalla puita
  • vähentämällä paperin kulutusta
  • lisäämällä puurakentamista
  • ostamalla metsää ja pitämällä se luonnontilaisena

Ilmastonmuutoksen globaalit vaikutukset

Maapallon lämpötila nousussa

Maapallon keskimääräinen pintalämpötila on noussut vuoden 1861 jälkeen. Pohjoisella pallonpuoliskolla 30-vuotisjakso 1983–2012 on todennäköisesti ollut lämpimin vähintään 1400 vuoteen.

Viimeksi kuluneet kolme vuosikymmentä ovat olleet kukin lämpimämpiä kuin yksikään aikaisempi vuosikymmen 1800-luvun puolivälin jälkeen.

Maapallon keskilämpötilan arvioidaan nousevan vuoteen 2100 mennessä 1,5 – 4 astetta verrattuna 1800-luvun lopun tilanteeseen. Viimeisimpien tutkimustulosten pohjalta näyttää hyvin todennäköiseltä, että lähes kaikki manneralueet tulevat lämpenemään maapallon keskiarvoa nopeammin ja erityisesti pohjoiset maa-alueet talvella.

Vaikutukset ihmiseen ja luontoon

Highslide JS
Ilmastonmuutos uhkaa erityisesti arktisten alueiden eläimiä.

Kuva: NOAA

Lämpötilan nousu vajaalla asteella on jo nyt vaikuttanut monella tapaa maapallon luontoon ja ihmisen elinoloihin. Kielteisiä vaikutuksia aiheutuu mm:

  • luonnon monimuotoisuudelle ja ekosysteemeille
  • ihmisten ja eläinten terveydelle
  • ihmisten elinkeinoille ja toimeentulolle
  • rakennuksille ja infrastruktuurille

Myönteisiin vaikutuksiin voidaan laskea mm. tietyillä alueilla kasvavat satomäärät, lisääntyvä puuntuotanto ja vähenevä talviajan energiankulutus pohjoisilla alueilla.

Muutoksia luonnossa on jo havaittu

Ilmastonmuutoksen vaikutuksia on jo havaittu, kuten:

  • jäätikköjen pieneneminen viime vuosikymmeninä
  • ikiroudan sulamisen alkaminen
  • järvien ja jokien jäätyminen myöhemmin ja sulaminen aikaisemmin
  • kasvien sekä eläinten elinolojen muuttuminen
  • joidenkin kasvi- ja eläinpopulaatioiden pienentyminen

Suomessa havaittuja muutoksia:

  • lähialueilla talvehtivien muuttolintujen kevätmuutto on aikaistunut
  • perhoset ovat laajentaneet levinneisyyttään
  • monilla paikkakunnilla kasvukausi on pidentynyt yli kymmenen päivää 30 vuodessa

Tulevaisuuden vaikutuksia

Hallitusten välisen ilmastopaneelin IPCC:n mukaan lämpenemisen myötä valtamerien pinnan arvioidaan kohoavan 30 – 80 senttimetrillä vuoteen 2100 mennessä. Tämä johtuu sekä veden lämpölaajenemisesta että jäätiköiden sulamisesta. Pinnan nousulla saattaa olla tuhoisat vaikutukset alaville rannikkoalueille, koralliriutoille ja atolleille. Tämä yhdessä rankkasateiden kanssa koskettaa kymmeniä miljoonia ihmisiä

Highslide JS
Ilmasto lisää sään ääri-ilmiöitä, kuten myrskyjä ja rankkasateita.

Kuva: Dreamstime

Ilmasto lämpeneminen vaihtelee eri alueilla, ja samoin myös ilmastonmuutoksen vaikutukset vaihtelevat alueittan. Sademäärät kasvavat joillakin alueilla, mutta vähenevät toisaalla.

Sadot pienenevät useimmilla trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla lämpötilan nousun takia ja niillä keskileveysasteen alueilla, missä lämpötilan nousu on keskimääräistä suurempaa.

Kuivuus pahenee erityisesti Keski-Aasiassa, Välimeren alueella, Australiassa ja eteläisessä Afrikassa. Sen sijaan sadot lisääntyvät korkeilla leveysasteilla. Esimerkiksi Pohjois-Euroopan maatalous todennäköisesti hyötyy muutoksista. Toisaalta tuholais- ja hallavauriot saattavat heikentää satojen lisääntymistä ja sateisuus vaikeuttaa sadonkorjuuta.

Euroopassa kuivuus pahenee etelässä ja idässä, mutta sateet lisääntyvät pohjoisessa. Myös sään ääri-ilmiöiden yleisyys ja rajuus lisääntyy. Esimerkiksi Yhdysvalloissa, Euroopassa ja Aasiassa lämpöaaltojen, kuivuuden ja toisaalta rankkasateiden sekä tulvien ennustetaan yleistyvän.

Yhä useammat ihmiset altistuvat vakaville taudeille,kuten malarialle ja koleralle. Lisäksi ihmisiä kuolee yhä enemmän kuumuuden aiheuttamaan stressiin, ja kulkutaudit lisääntyvät.

Puuntuotanto kasvaa kestävästi hoidetuilla metsäalueilla, joskin tuottoa verottavat metsäpalot kuivuuden ja myrskytuhot myrskyjen lisääntyessä. Myös metsätuholaisten uskotaan leviävän laajemmalle.

Monet ekosysteemit vaarantuvat erityisesti rannikoilla, vuoristoissa ja napa-alueilla. Kasvillisuusvyöhykkeet siirtyvät pohjoisemmaksi, jolloin joistakin lajeista tulee uhanalaisia elinympäristön muuttuessa liikaa.

Ilmastonmuutos vaikuttaa maatalouteen ja moniin muihin elinkeinoihin: muun muassa kesäkauden matkailukohteet voivat kärsiä liian korkeista lämpötiloista ja helleaalloista, kun taas talvikohteita voi haitata lumenpuute.

Ilmastonmuutoksen tulevat vaikutukset Suomessa

Ilmastonmuutos näkyy jo Suomen luonnossa. Ilmastonmuutoksen edetessä Suomen keskilämpötilan ennustetaan nousevan ja sademäärien lisääntyvän. Muutokset vaikuttavat ekosysteemeihin ja elinkeinoihin, kuten esim. metsä- ja maatalouteen.

Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ja Ilmatieteen laitoksen laatimien mallien mukaan suuret sateet lisääntyisivät 35 – 65 prosenttia vuosisadan loppuun mennessä. Lisäys olisi suurin tammi-kesäkuussa.

Etelä-Suomen talvi on lämpenevässä ilmastossa uhanalainen. Vaikka välillä sataa lunta, se sulaa pois eikä kunnon lumipeitettä kerry. Sulaminen ja vesisateet voivat synnyttää talvitulvia. Suurten järvien pinnat nousevat erityisesti keväällä, ja kevättulvien riski säilyy.

SILMU-ohjelman skenaarioiden mukaiset lämpötilannousut aiheuttavat sen, että pohjoinen havumetsävyöhyke siirtyy noin 400 – 500 kilometriä pohjoiseen ja lehtipuut yleistyvät kaikkialla Suomessa.

Ilmastopolitiikka

Ilmastonmuutokseen liittyy monimutkaisia yhteiskunnallisia kysymyksiä. Poliittisten päättäjien on esimerkiksi ratkaistava

  • millaisia riskejä ollaan valmiita ottamaan
  • kuinka paljon ja millä aikataululla päästöjä vähennetään
  • mitä ohjauskeinoja käytetään
  • mitä teknologioita käytetään
  • mikä on torjumisen ja sopeutumisen suhde
  • kuinka ja missä näistä asioista päätetään

Nämä ja useat muut kysymykset muodostavat laajasti määriteltynä ilmastopolitiikan eli ilmastonmuutosta koskevan päätöksenteon.

Hieman suppeammin määriteltynä ilmastopolitiikaksi voidaan myös kutsua jotain tiettyä toimenpidekokonaisuutta tai määriteltyä poliittista prosessia. Esimerkiksi Suomen ilmastopolitiikka koostuu tietyistä tavoitteista ja toimenpiteistä.

Kansainvälistä ilmastopolitiikkaa tehdään nykyään pääasiassa YK:n ilmastosopimuksen pohjalta, ja ilmastopolitiikka on tiettyjen sääntöjen ohjaama prosessi. EU:n kannanmuodostusta ja toimenpiteitä taas ohjaa sen omien perussopimusten säätelemä poliittinen prosessi. Muutamat valtiot, kuten Yhdysvallat ovat puolestaan pyrkineet kehittämään vapaaehtoisuuteen perustuvaa ilmastopolitiikkaa YK-prosessin ulkopuolella.

Highslide JS
YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon markkinoimassa YK:n "Seal the Deal" –kampanjaa, jolla pyritään edistämään kansainvälisen ilmastosopimuksen syntyä Kööpenhaminan ilmastokokouksessa joulukuussa.

Kuva: UN Photo/Evan Schneider

Kansainvälisen ilmastopolitiikan tärkeys korostuu, koska ilmastonmuutos on globaali ongelma. Ilmastonmuutoksen seuraukset myös jakautuvat globaalisti ja satojen vuosien ajanjaksolle. Näin ollen yksittäisen maan päästöt eivät suoraan vaikuta kyseisen maan kohtaamiin ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Vakavat vaikutukset sen sijaan saattavat kohdata valtioita, joiden omat päästöt ovat hyvin pienet. Tällaisia ovat esimerkiksi vähiten kehittyneet saarivaltiot.

Ilman kansainvälisiä neuvotteluja voitaisiin olla tilanteessa, jossa jokaisen valtion kannattaisi jättää päästövähennykset muiden harteille, jolloin kukaan ei vähentäisi päästöjä ja ilmastonmuutos aiheuttaisi kaikille suurta vahinkoa. Neuvottelujen tarkoituksena on muuttaa valtioiden toimintaympäristöä niin, että kaikkien kannattaa vähentää päästöjä, jolloin päästään kaikkia hyödyttävään lopputulokseen.

Kansainvälisestä ilmastopolitiikasta neuvotellaan ennen kaikkea YK:n puitteissa. Rio de Janeirossa vuonna 1992 pidetyssä YK:n Ympäristö- ja kehityskonferenssissa hyväksyttiin YK:n Ilmastonmuutoksen yleissopimus eli ns. Ilmastosopimus. Se astui voimaan vuonna 1994.

Yleissopimuksessa sen allekirjoittaneet maat tunnustavat virallisesti ilmastonmuutoksen olevan vakava ongelma. Sopimuksen tavoitteeksi on asetettu ilmakehän kasvihuonekaasujen vakiinnuttaminen vaarattomalle tasolle. Yleissopimuksessa on myös asetettu kehykset jatkoneuvotteluita varten, joissa toimenpiteiden tarkemmista yksityiskohdista voidaan sopia. Myös itse yleissopimus sisältää alustavia toimenpiteitä, kuten kansallisten toimintaohjelmien laadinta sekä ilmastonmuutoksen huomioon ottaminen maataloudessa, energiantuotannossa, luonnonvarojen hyödyntämisessä ja rannikkoalueiden käytössä. Sopimusosapuolten tulee myös tuottaa ns. kansallisia kasvihuonekaasuinventaarioita, joissa kunkin maan ihmisperäiset kasvihuonekaasupäästölähteet ja -nielut lasketaan, listataan, julkaistaan ja päivitetään säännöllisesti. YK:n ilmastomuutoksen puitesopimuksen on ratifioinut yli 180 valtiota. Suomi ratifioi sopimuksen 31.5.1994.

Ilmastosopimuksen täsmentämiseksi ja sen sitovuuden lisäämiseksi aloitettiin jatkoneuvottelut heti sopimuksen astuttua voimaan. Niiden tuloksena vuonna 1997 allekirjoitettiin ns. Kioton pöytäkirja, jossa teollisuusmaat sitoutuivat vähentämään kuuden kasvihuonekaasun päästöjä siten, että niiden kokonaismäärä laskee vähintään 5,2 % vuoden 1990 päästöjen tasosta vuosina 2008-2012. Tämä yleisvelvoite jaettiin edelleen maakohtaisiksi tavoitteiksi. EU:n sisäisessä taakanjakosopimuksessa sen 8 %:n vähennystavoite jaettiin edelleen jäsenmaiden kesken. Suomi sitoutui rajoittamaan päästönsä vuoden 1990 tasolle. Suomi saavutti Kioton pöytäkirjan ensimmäisen velvoitekauden tavoitteet, kun päästömäärä oli noin 5 % alle sovitun tason.

Kioton pöytäkirjan toinen velvoitekausi koskee vuosia 2013-2020. EU jäsenvaltioineen sekä Islanti ovat päättäneet täyttää pöytäkirjan toisen velvoitekauden päästövähennysvelvoitteet yhteisesti. EU:n ja sen jäsenvaltioiden velvoitteet on määritelty niin, että ne perustuvat EU:ssa jo vuonna 2009 hyväksyttyyn ilmasto- ja energiapakettiin, jonka mukaan EU vähentää päästöjä 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä vuoden 1990 tasosta. Lisäksi EU:n uudemmassa ilmasto- ja energiapaketissa on nostettu päästövähennystavoitetta 40 prosenttiin vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä.

Kioton pöytäkirjassa täsmennettiin myös keinoja päästövähennysten saavuttamiseksi. Pöytäkirjan erityispiirteitä ovat kansainvälisesti toteutettavat ns. joustojärjestelmät (päästökauppa, yhteistoimeenpano ja ns. puhtaan kehityksen järjestelmä), joilla maat voivat täydentää kotimaisia toimia. Näiden järjestelmien säännöt hyväksyttiin sopimuspuolten seitsemännessä konferenssissa Marrakeshissa.

Kansainväliset ilmastoneuvottelut käydään YK:n ilmastosopimuksen vuosittaisissa osapuolikonferensseissa (Conference of the Parties, COP), joihin kaikkien sopimuksen ratifioineiden maiden delegaatiot voivat osallistua. Vuodesta 2005 eteenpäin, Kioton pöytäkirjan tultua voimaan, ne pidetään yhdessä Kioton pöytäkirjan osapuolikokousten (Meeting of the Parties, MOP) kanssa.

Ilmastopolitiikan käytännön järjestelyistä vastaa YK:n ilmastosopimuksen sihteeristö, jonka päämaja on Bonnissa. Sihteeristöllä on kaksi apuelintä. Tieteellinen toimikunta (Subsidiary Body for Scientific and Technical Advice, SBSTA) tarjoaa ajantasaista tietoa sopimukseen liittyvistä tieteellisistä ja teknisistä asioista. Toteutustoimikunnan (Subsidiary Body for Implementation, SBI) tarkoituksena on auttaa arvioimaan ja kehittämään sopimuksen toteutusta. Sopimus määrittelee päätösvaltaiseksi neuvottelufoorumiksi osapuolikonferenssit, jotka koostuvat sopimuksen ratifioineiden osapuolten (valtioiden) edustajista.

Kansallinen ilmasto- ja energiastrategia

Suomessa on muodostunut käytännöksi, että jokainen hallitus tekee kaudellaan energia- ja ilmastopoliittisen strategian. Valtioneuvosto on antanut eduskunnalle selonteon energia- ja ilmastopolitiikasta vuosina 2001, 2005, 2008, 2013 ja 2016. Vuoden 2013 strategian tavoitteena oli varmistaa, että Suomi saavuttaa vuodelle 2020 EU:ssa asetetut tavoitteet, joita ovat 16 % päästövähennys päästökaupan ulkopuolisilla sektoreilla, 38 % uusiutuvan energian osuus loppukulutuksesta laskettuna, ja 10 % uusiutuvan energian osuus liikennesektorilla (jonka Suomi on kansallisesti nostanut 20%:iin). Vuonna 2017 laaditussa keskipitkän aikavälin ilmastopoliittisessa suunnitelmassa tarkastellaan Suomen taakanjakosektorille asetettua päästövähennystavoitetta (39 % vuoden 2005 tasoon verrattuna) ja toimia tavoitteen saavuttamiseksi. Suomen hallituksen tavoitteena on tehdä Suomesta hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Strategisen tason ohjeena kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa toimii Energia- ja ilmastotiekartta 2050.

IPCC tukee ilmastopoliittista päätöksentekoa

Highslide JS
Intialainen Rajendra Pachauri on IPCC:n puheenjohtaja. Hän on kehottanut ihmisiä pitämään viikossa vähintään yhden kasvisruokapäivän.

Kuva: Wikipedia

IPCC:n eli hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (Intergovernmental Panel on Climate Change) tavoitteena on tuottaa tieteellinen perusta ilmastopolitiikkaa koskevaa kansallista ja kansainvälistä päätöksentekoa varten.

Ilmastopoliittisen päätöksenteon tueksi IPCC valmistelee ilmastonmuutosraportteja tutkijaryhmissä. Ryhmät keräävät ja arvioivat julkaistua tieteellistä tietoa ilmastonmuutoksesta, sen vaikutuksista ja hillitsemismahdollisuuksista sekä siihen sopeutumisesta. IPCC ei siis tee uutta ilmastonmuutostutkimusta, vaan analysoi ja kokoaa yhteen olemassa olevaa tieteellistä tietoa. Se ei myöskään ehdota ilmastopoliittisia vaihtoehtoja.

IPCC:n perustivat vuonna 1988 Maailman ilmatieteen järjestö WMO ja YK:n ympäristöohjelma UNEP. Päätös paneelin muodostamisesta syntyi jo vuonna 1979 Maailman ilmatieteen järjestö WMO:n järjestämässä ensimmäisessä Maailman ilmastokonferenssissa.

Suomessa IPCC-työstä vastaa Ympäristöministeriön asettama IPCC-työryhmä, joka kokoaa yhteen alan tutkijat ja eri ministeriöiden edustajat.

IPCC ja Yhdysvaltain entinen varapresidentti Al Gore jakoivat vuoden 2007 Nobelin rauhanpalkinnon. Tahot palkittiin ilmastonmuutoksen vastaisesta työstään. IPCC päätti edistää saamillaan palkintorahoilla IPCC:n kokoaman tiedon levittämistä erityisesti niihin kehitysmaihin, joissa ilmastonmuutosten haitallisten vaikutusten arvioidaan olevan suurimmat.

Tarvitaan hillintää ja sopeutumista

Siedettävä ilmastonmuutoksen taso

Ilmastonsuojelun tavoitteena on rajoittaa ilmastonmuutos ekologisesti ja sosiaalisesti siedettävälle tasolle. YK:n ilmastosopimuksen mukaan kasvihuonekaasujen pitoisuudet ilmakehässä olisi vakiinnutettava "tasolle, joka estäisi vaarallisen ihmisen aiheuttaman puuttumisen ilmastojärjestelmään". Tämä tavoite tulee saavuttaa niin, että ekosysteemit ennättävät sopeutua ilmastonmuutokseen, ruoantuotanto ei vaarannu ja taloudellinen kehitys etenee kestävällä tavalla.

"Siedettävän tason" suuruudesta ei kuitenkaan olla vielä päästy yksimielisyyteen. Esimerkiksi vuonna 1990 YK:n alainen kasvihuonekaasuja käsittelevä neuvoa-antava ryhmä (Advisory Group on Greenhouse Gases, AGGG) esitti kaksi erilaista tavoitetatasoa ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi. Ensimmäinen, "pienemmän riskin taso", tähtäsi enintään yhden asteen lämpenemiseen, ja toinen "suuremman riskin taso", oli kahden asteen lämpeneminen.

Vuoden 1990 jälken ilmakehään on vapautettu niin paljon kasvihuonekaasuja, että yhden asteen tavoitteeseen pääseminen on hyvin epätodennäköistä. Nykyään kansainväliseen ilmastosopimukseen sitoutuneiden valtioiden tavoitteena onkin rajoittaa lämpeneminen huomattavasti alle kahteen asteeseen.

Ilmastoherkkyys ja päästöjen vähentämisen aikataulu

Arviot siitä, kuinka paljon tulevaisuuden kasvihuonekaasupitoisuudet lämmittävät ilmakehää, riippuvat oletetusta ilmastoherkkyydestä. Ilmastoherkkyydellä tarkoitetaan sitä lämpötilan nousua, joka seuraa hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistumisesta suhteessa esiteolliseen aikaan. Pilvisyyden vaikutukset ovat ilmastoherkkyysarvioiden suurin epävarmuustekijä. IPCC:n mukaan herkkyys on todennäköisesti välillä 1,5–4,5°C.

Jos pystytään arvioimaan ilmastoherkkyys ja asettamaan tavoiteraja lämpenemiselle, voidaan laskea taso, jolle ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuudet pitää vakiinnuttaa, jotta tietty keskilämpötilan taso ei ylity. Koska ilmastoherkkyyttä ei pystytä arvioimaan tarkasti, tavoiteltavaa kasvihuonekaasujen pitoisuutta ei voida yksiselitteisesti laskea.

Ilmastopolitiikassa tärkeällä sijalla onkin niin sanottu varovaisuusperiaate. Se, että ilmastonmuutoksen vaikutuksia ei voida vielä nykytietämyksen perusteella ennustaa varmasti ei tarkoita, ettei syytä huoleen olisi. Vaikka vaikutukset saattavat olla arvioitua pienempiä, ne voivat olla myös suurempia. Pahimmassa tapauksessa ilmastonmuutos voi positiivisten palautekytkentöjen takia alkaa edetä kiihtyvää vauhtia katastrofaalisin seurauksin. Siksi on perusteltua vähentää päästöjä, vaikka vaikutuksista ei olekaan yksityiskohtaista tietoa.

IPCC:n päästöskenaarioiden perusteella voidaan laskea aikataulut päästövähennyksille, jotka tarvitaan pitoisuuksien vakiinnuttamiseksi eri tasoille. IPCC:n viidennessä arviointiraportissa arvioidaan, että jos kasvihuonekaasupitoisuudet rajoitetaan tasolle 450 ppm hiilidioksidiekvivalenttia, niin maapallon keskilämpötilan nousu rajoittuu ajan mittaan kahden asteen tasolle esiteolliseen aikaan verrattuna. Tälle tasolle pääseminen edellyttää huomattavia (40-70%) globaaleja päästövähennyksiä vuoteen 2050 mennessä verrattuna vuoteen 2010, ja nollapäästöisyyttä vuonna 2100.

Jos hillintätoimia viivytetään nykyhetkestä vuoteen 2030, vaikeutuu kahden asteen tavoitteeseen pääseminen huomattavasti.

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen

Highslide JS
YK:n sotilaat avustavat tulvan uhreja Haitilla syyskuussa 2008.

Kuva: UN Photo/Marco Dormino

Ilmastonmuutosta voidaan hidastaa ja sen aiheuttamia vahinkoja lieventää vähentämällä kasvihuonekaasujen päästöjä. Ilmasto on kuitenkin lämmennyt noin yhdellä asteella, ja tähän mennessä ilmakehään päästettyjen kasvihuonekaasujen lämmitysvaikutus jatkuu vielä pitkälle tulevaisuuteen. Vaikka päästöt lopetettaisiin kokonaan, ilmasto lämpenisi vielä yli puoli astetta tällä vuosisadalla. Päästöjen voimakas leikaaminen vaatii aikaa, joten todennäköisesti lämpötila nousee vielä huomattavasti enemmän. Näin ollen ilmastonmuutoksen hillintätoimien lisäksi on varauduttava ilmastonmuutokseen sopeutumiseen.

Ilmasto on jo muuttunut, ja ihmiset ja yhteiskunnat eri puolilla maailmaa ovat joutuneet sopeutumaan siihen. Esimerkiksi tulvat, helleaallot ja myrskyt vaativat nopeaa sopeutumista. Muuttuviin oloihin sopeutuminen on vaikeaa ja kallista, jos siihen ei olla varauduttu etukäteen. Niinpä ilmastonmuutoksen sopeutumisen ennakkosuunnitteluun on alettu kiinnittää enemmän huomiota. Myös Suomelle on laadittu Ilmastonmuutoksen Sopeutumisstrategia. Suunnittelun avulla voidaan vähentää sopeutumisen kustannuksia ja torjua ilmastonmuutoksen haittavaikutuksia tehokkaammin.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset sekä yhteiskunnan ja ympäristön haavoittuvuus vaihtelevat aluieittain. Näin ollen myös sopeutuminen vaatii alueellisesti räätälöityjä toimia kaikkialla maailmassa. Sekä ympäristön että yhteiskunnan sopeutumista tarvitaan, joista jälkimmäistä on helpompi edistää. Sopeutumisessa tulee varautua sekä sään ääri-ilmiöihin että keskilämpötilan nousun vaikutuksiin.

Jos maapallon keskilämpötila nousee 2–4 °C, tietyt vaikutukset ovat odotettavissa ympäri maailman: luonnon monimuotoisuus köyhtyy merkittävästi, maatalouden tuottavuus laskee ja merenpinta nousee. Erityisen vaikeassa asemassa ovat suoraan luonnosta elantonsa saavat alkuperäiskansat sekä vähiten kehittyneet maat ja köyhimmät kansanosat.

IPCC:n mukaan yli 4 °C:en keskilämpötilan nousu ylittää paitsi fysikaalisten ja biologisten myös sosiaalisten järjestelmien sopeutumiskyvyn. Paikallisesti lämpötila voi nousta enemmänkin jo pienemmällä keskilämpötilan nousulla.

IPCC muistuttaa neljännessä arviointiraportissaan, että vaikka sopeutuminen onkin välttämätöntä, ei se kuitenkaan riitä ratkaisemaan kaikkia odotettavissa olevia ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Tästä syystä ilmastonmuutoksen hillintää ja sopeutumista tulee edistää samanaikaisesti. Ilmastonmuutoksen edetessä sopeutumismahdollisuudet vähenevät ja sopeutumistoimet tulevat kalliimmiksi, mikä korostaa aikaisen toiminnan tärkeyttä. Mahdollisista sopeutumisen rajoista ja todellisista kustannuksista ei vielä ole tarkkaa tietoa. Selvää kuitenkin on, että aikainen sopeutuminen yhdessä tehokkaan ilmastonmuutoksen hillinnän kanssa tulee huomattavasti edullisemmaksi kansakunnille kuin rajoittamattoman ilmastonmuutoksen aiheuttamat tuhot.

Miten voin vaikuttaa?

Autoilu

Vähennä autoilua:

  • suosi joukkoliikennettä, pyöräilyä ja kävelyä
  • käytä kimppakyytejä
  • suunnittele ajoreitit huolella ja hoida monta asiaa samalla matkalla
Highslide JS
Pyöräily on ympäristöystävällinen tapa liikkua.

Kuva: CO2-raportti

Aja polttoainetta säästäen:

  • vältä ajoa ruuhka-aikaan
  • käytä oikeaa nopeutta
  • vältä voimakkita kiihdytyksiä ja jarrutuksia
  • vältä tyhjäkäyntiä
  • käytä lohkolämmitintä alle +5 asteessa
  • poista ylimääräinen kuorma, kuten suksiboksi, kun sitä ei tarvita
  • tarkista rengaspaineet säännöllisesti

Siirry ympäristöystävällisempään autoon:

  • kiinnitä huomiota CO2-päästöihin valitessasi autoa
  • harkitse maakaasuautoa jos asut tankkausverkoston alueella
  • pieni moottori kuluttaa vähemmän kuin iso
  • dieselmoottori tuottaa hiilidioksipäästöjä yleensä vähemmän kuin samantehoinen bensiinimoottori
  • hybridiauto kuluttaa noin 75-80% polttoaineesta verrattuna tavalliseen moottoriin
  • tankkaa biopolttoainetta

Lämmitys

Säästä lämpöä:

  • älä tuhlaa lämmintä vettä
  • alenna huoneiden lämpötilaa
  • hoida tuuletus nopeasti ja tehokkaasti

Suosi vähäpäästöistä energiaa:

  • valitse uusiutuvaa energiaa lämmitykseen pientalossa tai kesämökillä
  • vaihda öljylämmitys vähempipäästöiseen lämmitysmuotoon

Sähkönkulutus

Säästä sähköä:

  • sammuta valot kun poistut huoneesta
  • älä jätä laitteita pitkäksi ajaksi valmiustilaan
  • kiinnitä huomiota laitteiden energiatehokkuuteen jo hankintahetkellä: energiamerkintä kertoo, kuinka paljon esimerkiksi pesukone vie sähköä

Suosi uusiutuvaa energiaa:

  • vaihda sähkö vihreään, uusiutuvilla energiamuodoilla tuotettuun sähköön
  • suosi aurinko- ja tuulisähköä kesämökillä

Ravinto

Suosi lähellä tuotettua ruokaa sekä kasvisruokaa. Eniten päästöjä aiheutuu naudanlihasta. Kala on myös ilmastoystävällinen valinta. Kotimaisten vihannesten ja juuresten tuotannosta aiheutuu vain vähän päästöjä.

Highslide JS
Kasvisruoka on ympäristöystävällistä.

Kuva: Kesko

Myös ruuan hankintaan kannattaa kiinnittää huomiota. Lähikaupassa käyminen ja mahdollisimman suuren määrän ostaminen kerralla on ilmastoystävällisempää kuin yksittäisen tuotteen hakeminen autolla kauempaa.

Jätteet

Vähennä jätettä:

  • vältä turhien tavaroiden hankintaa
  • suosi kevyesti pakattuja tuotteita
  • hanki tavarat mahdollisuuksien mukaan käytettyä tai anna käyttämäsi tavara kiertoon
  • valmista ruokaa kerralla vain tarvittava määrä

Kierrätä:

  • lajittele roskat ja vie ne kierrätykseen
  • yritä pitää sekajätteen määrä mahdollisimma pienenä
  • paperi-, pahvi-, sekä huuhdeltuja muovi-, metalli- ja lasiroskia voi säilyttää varastossa ja viedä kerralla isomman määrän kierrätykseen, jotta vaiva tuntuu pienemmältä

Lähteet

Tämän artikkelin tietolähteinä on käytetty mm:

Ilmatieteen laitos
Ilmasto.org
Energiateollisuus ry
Ilmastonmuutos.info
Intergovernmental Panel on Climate Change (IPCC)
Suomen ympäristökeskus
Motiva Oy
Helsingin Seudun Ympäristöpalvelut (HSY)
Ympäristöministeriö
Työ- ja Elinkeinoministeriö
Elinkeinoelämän keskusliitto ry
World Healt Organization (WHO)
World Meteorological Organization (WMO)
United Nations Framework Convention on Climate Change (UNFCCC)
Euroopan unionin ilmastonmuutossivut
Ulkoasiainministeriön Ilmastonmuutos ja kehitys -sivusto

16


Annika Kangas:
Metsänkasvatus on taitolaji – hakkuutapojen vastakkainasettelu ei kanna pitkälle
Juha Lehtonen, Antti Arasto:
Voivatko uudet hiilen lähteet ja uusiutuva sähkö vähentää maankäytön muutospaineita?
Jaana Kaipainen, Tarja Tuomainen:
Metsäkadon päästöt ja niiden vähentäminen Suomessa
Marja Järvelä:
Kuluttajista ilmastokansalaisiksi
Ilkka Savolainen:
Turvepeltojen päästöjä pitää vähentää
Antti Mäkelä:
Rankkasateet ja rajuilmat - mihin pitää varautua tulevaisuudessa?
Sanna Kopra:
Kiina nousemassa ilmastopolitiikan johtajaksi?
Pinja Sipari:
Ilmastokasvatusta opettajille
Anne Tolvanen:
Terve luonto osaksi maankäyttöä
Ilkka Savolainen, Sanna Syri:
Puusähköllä ajaa pidemmälle kuin puudieselillä - kumpaan metsiämme siis kannattaa käyttää?
Mikko Alestalo:
Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus jatkaa kasvuaan
Eemeli Tsupari, CO2Esto:
Lehmän lannalla liikenteeseen
Unto Eskelinen:
Yksinkertainen viesti ympäristökestävyydestä
Ilkka Savolainen:
Puun energiakäyttö ei ole ongelmatonta
Antti Iho:
Rajoja ja rakkautta ympäristönsuojelussa
Riitta Silvennoinen:
Bemarin uusi ekologinen elämä
Leena Kontinen:
Ihmisten Pariisi - muutos on alkanut
Piia Moilanen:
Tuottavuusloikka pyöräillen
Teija Lahti-Nuuttila:
Energiatehokkuudella vähemmästä enemmän
Jussi Uusivuori:
Väärät verot tulevat kalliiksi
Aki Mäki-Petäys:
Vaelluskalojen kohtalon hetki - nyt on aika toimia
Oras Tynkkynen:
Pariisin voittajat
Oras Tynkkynen:
Uusi sopimusluonnos avattuna
Emma Lommi:
Ilmastonmuutos on merkittävimpiä globaaleja terveys- ja tasa-arvokysymyksiä
Hanna-Liisa Kangas:
Teknologiayhteistyö tapahtuu kentällä - ei työpajoissa

Lisää blogeja >>

Kunnat CO2-raportissa

Äänekoski
Alavus
Aura
Espoo
Eurajoki
Forssa
Hämeenkyrö
Hämeenlinna
Hamina
Hankasalmi
Hanko
Hartola
Hausjärvi
Heinola
Helsinki
Hollola
Hyvinkää
Iisalmi
Iitti
Ikaalinen
Ilmajoki
Ilomantsi
Imatra
Järvenpää
Janakkala
Joensuu
Jokioinen
Jyväskylä
Kärkölä
Kaarina
Kajaani
Kangasala
Karkkila
Kauniainen
Kemi
Kemiönsaari
Kerava
Kirkkonummi
Kiuruvesi
Kokkola
Kotka
Kouvola
Kuhmoinen
Kuopio
Kuortane
Kurikka
Kuusamo
Lahti
Laitila
Lappeenranta
Lapua
Lempäälä
Lieto
Lohja
Loimaa
Loviisa
Mäntsälä
Mänttä-Vilppula
Masku
Mikkeli
Mynämäki
Naantali
Nakkila
Nokia
Nousiainen
Nurmijärvi
Orimattila
Oulu
Padasjoki
Paimio
Parainen
Parikkala
Pirkkala
Pori
Pornainen
Porvoo
Posio
Punkalaidun
Pyhtää
Raahe
Raisio
Rauma
Riihimäki
Rovaniemi
Rusko
Salo
Sastamala
Sauvo
Seinäjoki
Sipoo
Somero
Suomussalmi
Suonenjoki
Sysmä
Taivalkoski
Tampere
Turku
Tuusula
Ulvila
Uusikaupunki
Vaasa
Vantaa
Varkaus
Vihti
Ylöjärvi
Ylivieska