Unto Eskelinen:

Yksinkertainen viesti ympäristökestävyydestä

03.08.2016 08:20

Suurinta osaa maailman luonnonvaroista ylikulutetaan. Tienviitoiksi vastuullisempaan käyttöön tarvitaan globaaleja indikaattoreita. Niillä kuvataan nykytilanne, ohjataan parempaan ja mitataan onnistumista.

Hienosyisillä malleilla ei pystytä myymään vastuullisempia tuotantotapoja tai kulutustottumuksia maailman kansoille. Luontohuoli pitää kiteyttää yhteen numeroon. Raja-arvo, suhdeluku tai kengännumero kertoo, mikä taso on hyvä ja mikä paha, mikä valinta on parempi kuin toinen ja mikä on yksilön jalanjäljen tuhovoima.

Vaikka tunnusluvut pureutuvat olennaisimpaan, tiivistys väkisinkin luhistaa todellisuutta. Muuttuvat vuorovaikutussuhteet ja alueelliset vaihtelut on sivuutettava. Silloin kun luvun yleispätevyys ontuu, arkiymmärrys hämmentyy: kumpi on eettisempää, opetuksen mukainen vai sen vastainen toiminta.

Hirvi vai ei

Perhe ostaa lihan lähiruokatorilta. Se tuntuu hyvältä ja oikealta, tuottajan tila on ihan naapurissa. Mullikoita näkee lammen rannassa juomassa.

Tuttavaperheen vanhemmat kuuluvat hirviporukkaan. Metsästysmaille on kosolti matkaa, mutta mukava sinne on maasturilla syksyisin ajella. Mieli virkistyy ja perhe saa puhdasta riistalihaa.

Äkkiseltään perheiden valinnat tuntuvat yhtä arvostettavilta. Vastuullisuusero paljastuu vesijalanjäljestä. Kun lähiruokaperhe syö kilon nautaa, se on tullut tärvänneeksi viisitoistatuhatta litraa vesivaroja. Hirvensyöjillä vastaava luku on pyöreä nolla.

Kuluttajan resurssiviisaus

Globaalin mittatikun käyttö niukan luonnonvaran säästämiseksi on järkevää silloin, kun niukkuus on edes joltisesti tasattavissa. Onko veden? Minkä verran maailman kuivuusalueet kostuvat siitä, jos jätämme lähilihan hyllyyn? Veden tuhlaus on kaikkialla pahasta, mutta onko tarpeen karttaa vettä tarvinneita tuotteita siellä, missä tuottamiseen on vettä ylimäärin?

Resurssiviisas kuluttaja osaa ostaa valikoiden, mutta myös kestävyysindikaattoreiden kulutustottumusten tulisi olla vastuullisia. Olisi suosittava niitä, joita seuraamalla voi juuri omassa elämässään ja ympäristössään aidosti vaikuttaa kestävyyteen. Luonnonvara, jota ei kannata säästellä niukkuudenkaan aikoina, on talonpoikaisjärki.

Unto Eskelinen, erityisasiantuntija, Luke

Kirjoitus on alun perin julkaistu Luonnonvarakeskuksen blogissa.