"Passiivirakentamisesta paljon vääriä käsityksiä"

25.03.2010 13:00

Passiivitalorakentamiseen liittyy asiantuntijoidenkin mielikuvissa yllättävän paljon vääriä uskomuksia, jotka liittyvät talon hintaan, lämmitysjärjestelmään, mahdollisiin kosteus- ja homeongelmiin sekä ilmanvaihtoon.

- Passiivitaloa ei rakenneta niin sanotulla keittokirjamallilla eli määrittelemällä ainesosat ja katsomalla, mikä on lopputulos. Passiivitaloajattelussa lähdetään toisesta päästä: asetetaan rakennukselle ensin tavoitteeksi tietty kokonaisenergiankulutus. Keinoja, jolla tavoitteeseen päästään, ei rajata etukäteen, arkkitehti Kimmo Lylykangas sanoo.

Passiivitalo on eri asia Suomessa ja Keski-Euroopassa. Sijainnista riippumatta passiivitaloa on pyritty määrittelemään kokonaisenergiantarpeella. Suomen ilmastossa passiivitalon kokonaisenergiankulutus on luonnollisesti suurempi kuin Keski-Euroopassa. Siinä missä keskieurooppalainen passiivitalo tulee toimeen ilmanvaihtolämmityksellä, vaaditaan Suomessa lämmitysjärjestelmä. Passiivitalon lämmitysjärjestelmä on kuitenkin hyvin kustannustehokas: mahdollisimman pieneksi mitoitettu ja helppo säätää.

Jotta lämpöenergia ei lämmitä harakoita, tarvitsee passiivitalo hyvän lämmöneristyksen. Talon ilmatiiveys yhdistetään liian helposti kosteusvaurioihin ja jopa homeongelmiin. Sitkeässä istuu ajatus siitä, että talon tulisi "hengittää". Lylykangas korjaa tätäkin väärinkäsitystä: hengittävyys ei ole ilman liikkumista seinien läpi, vaan kosteuden siirtymistä pois rakenteesta. Jos ilma vuotaa seinän läpi, on kyseessä rakennusvirhe.

Lämmöneristyksen paksuus ei myöskään ole suoraan yhteydessä kosteusvaurioihin, vaan ongelmat ovat silloin muualla. Koska passiivitalot ovat ilmatiiviitä, ne mielletään myös sisäilmaltaan huonoiksi. Lylykankaan mukaan huono sisäilma johtuu puutteista ilmastoinnissa, ei talon tiiveydestä. Hänen mukaansa passiivitaloissa on jopa parempi sisäilma kuin tavallisissa taloissa.

Tuuletusta saavat myös käsitykset passiivirakentamisen kalleudesta. Passiivitalon investointikustannukset ovat Lylykankaan mukaan 2-5 prosenttia normaalirakennuksen kustannuksia suuremmat. Käytännössä investointi maksaa itsensä takaisin edullisempina käyttökustannuksina.

- Usein kuulee myös kommentoitavan, ettei passiivitalojen hintaa osata vielä arvioida. Tämä ei pidä paikkaansa. Suunnittelija toimii toimeksiantajan vaatimusten rajoissa, ja järkevät kustannukset on yksi asetetuista tavoitteista. Talot voidaan toteuttaa markkinoilla olevilla ratkaisuilla ja varsin kohtuullisin lisäkustannuksin, hän jatkaa.

Passiivitalon rakentaminen onkin aina haarukointia tiettyjen tunnuslukujen suhteen, ja parhaimman kustannus-hyöty -suhteen löytämistä. Sekä passiivitalon investointi- että käyttökustannukset määräytyvät näin aina toimeksiantajan asettamien vaatimusten mukaisesti.