Tilaa uutiskirje RSS-syöte
Tiistai 28.01.2020

Ilmastouutisia

Hyötöreaktoreista ratkaisu ydinjäteongelmaan?


31.07.2012 14:55

Ydinvoima-asiantuntijoiden mukaan vielä kehitysasteella oleva hyötöreaktoritekniikka voi ratkaista perinteisiin ydinreaktoreihin liittyvän ydinjäteongelman.

Perinteisissä ydinreaktoreissa syntyy sivutuotteena muun muassa plutoniumia, joka voi säteillä vaarallisella tavalla jopa miljoonia vuosia. Lisäksi plutoniumista voidaan rakentaa ydinaseita. Globaalilla tasolla ydinjätteen turvallinen loppusijoittaminen onkin yhä ratkaisematta. Maailmassa on noin 400 ydinreaktoria, joiden yhteyteen on väliaikaisesti varastoitu suuria määriä radioaktiivista jätettä odottamaan loppusijoitusta. Pelkästä varastoinnista aiheutuvat kustannukset ovat maailmanlaajuisesti miljardeja euroja vuodessa.

Tiedemiesten mukaan niin sanotun nopean hyötöreaktorin avulla voitaisiin päästä eroon jäteongelmasta. Parhaimmillaan hyötöreaktori tuottaisin ilman jätteitä turvallista ja vähähiilistä energiaa.

Ajatus hyöreaktorista on lähes yhtä vanha kuin itse ydinvoima. Aktiivinen kehitys on kuitenkin ollut lähes seisahdukissa, mutta Yhdysvaltalainen energiayhtiö GE Hitachi Nuclear Energy (GEH) on esitellyt uuden hankkeen, jossa hyötöreaktoria edelleen kehitetään. GEH:n PRISM (Power Reactor Innovative Small Modular) -projektin tavoitteen on kehittää turvallinen hyötöreaktori, jossa hyödynnettäisiin perinteisissä ydinvoimaloissa syntyneitä ydinjätteitä.

Uutta reaktoria kehitään Englannin Sellafieldissä, joka on maailman suurimpia ydinjätteen varastointipaikoja.

Suurin osa maailman ei-sotilaallisesta plutoniumjätteestä on käytetyissä ydinpolttoainesauvoissa. Sellafieldin lähes 120 plutoniumtonnia on kuitenkin erotettu sauvoista plutoniumdioksidijauheeksi. Tarkoitus oli käyttää jauhetta hyötöreaktoreissa vuosia sitten, mutta suunnitelmat eivät toteutuneet. Sellafieldin ydinjäte on Iso-Britannian viranomaisten mukaan myös turvallisuusriski, koska polttoaineseuvoista eroteltua jauhemaista plutoniumia on helpompi hyödyntää ydinaseissa.

Tyypillinen 1000 megawatin ydinreaktori tuottaa aiheesta uutisoineen Guardianin mukaan noin 27 tonnia radioaktiivista jätettä vuodessa.

Teoriassa hyötöreaktori voisi kierrättä plutoniumia energiantuotannossa niin kauan, että kaikki plutonium olisi lopulta kulutettu. Asiantuntijoiden mukaan Iso-Britanniassa olisi ydinjätettä niin paljon, että sen avulla olisi mahdollista tuottaa koko maan sähköntarve jopa 500 vuoden ajan.

Sellafieldin PRISM-hankkeen tavoitteen on hävittää ydinjätettä ja tuottaa samalla energiaa. Kokeilureaktorin teoreettinen sähköntuotantokapasiteetti olisi 600 megawattia.

Myös Yhdysvalloissa on ollut vireillä vastaavia hankkeita, jotka ovat tähdänneet ydinjätteen hävittämiseen. Hankkeiden edistyminen on kuitenkin hiipunut poliittisen vastustuksen takia.

PRISM-reaktorien kehitys on saanut kannatusta myös ydinvoiman vastustajien leiristä. Muun muassa tunnettu ympäristökolumnisti George Monbiot kannattaa Guardianin mukaan hyötöreaktorin kehitystä.

Perinteisessä fissioreaktorissa uraanipolttoainetta pommitetaan neutroneilla, jolloin atomien haljetessa syntyy lisää neutroneita sekä ketjureaktio. Syntyvällä energialla kuumennetaan vettä, ja vesihöyry pyörittää sähköä tuottavia turbiineja.

Ongelmana on se, että vain noin yksi prosentti uraanipolttoaineen potentiaalisesta energiasta hyödynnetään perinteisessä reaktorissa. Loppuosa jää käytettyyn polttoaineeseen pääosin plutoniumina.

Hyötöreaktori sen sijaan käyttäisi edelleen hyväksi perinteisen reaktorin ydinjätteessä olevaa suurta potentiaalista energiamäärää. Teknologian kaupallistamiseen ja teolliseen laajuuteen toteuttamiseen liittyy kuitenkin vielä monia ratkaisemattomia kysymyksiä, ja teknologian kyseenalaistajia riittää.

Energiayhtiö GEH on kuitenkin optimistinen, ja uskoo hyötöreaktorin olevan tulevaisuudessa toiminnassa.

Ympäristöjärjestöjen mukaan ydinvoimateknologia ei kuitenkaan ole todellinen vaihtoehto uusiutuvalle energialle, joten resursseja ei tulisi käyttää väliväiheen energiaratkaisujen kehittämiseen. Kriitikkojen mukaan ydinvoimahankkeille on tyypillistä myös ennakoitua suuremmat kustannukset.

Hyötöreaktorien puolustajien mukaan joka tapauksessa ydinjätteen käsittely on ratkaistava tavalla tai toisella, ja uusi teknologia hävittäisi jätteen ja tuottaisi samalla hiilivapaata energiaa sukupolviksi eteenpäin.

CO2-raportti

Bookmark and Share






52


Annika Kangas:
Metsänkasvatus on taitolaji – hakkuutapojen vastakkainasettelu ei kanna pitkälle
Juha Lehtonen, Antti Arasto:
Voivatko uudet hiilen lähteet ja uusiutuva sähkö vähentää maankäytön muutospaineita?
Jaana Kaipainen, Tarja Tuomainen:
Metsäkadon päästöt ja niiden vähentäminen Suomessa
Marja Järvelä:
Kuluttajista ilmastokansalaisiksi
Ilkka Savolainen:
Turvepeltojen päästöjä pitää vähentää
Antti Mäkelä:
Rankkasateet ja rajuilmat - mihin pitää varautua tulevaisuudessa?
Sanna Kopra:
Kiina nousemassa ilmastopolitiikan johtajaksi?
Pinja Sipari:
Ilmastokasvatusta opettajille
Anne Tolvanen:
Terve luonto osaksi maankäyttöä
Ilkka Savolainen, Sanna Syri:
Puusähköllä ajaa pidemmälle kuin puudieselillä - kumpaan metsiämme siis kannattaa käyttää?
Mikko Alestalo:
Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus jatkaa kasvuaan
Eemeli Tsupari, CO2Esto:
Lehmän lannalla liikenteeseen
Unto Eskelinen:
Yksinkertainen viesti ympäristökestävyydestä
Ilkka Savolainen:
Puun energiakäyttö ei ole ongelmatonta
Antti Iho:
Rajoja ja rakkautta ympäristönsuojelussa
Riitta Silvennoinen:
Bemarin uusi ekologinen elämä
Leena Kontinen:
Ihmisten Pariisi - muutos on alkanut
Piia Moilanen:
Tuottavuusloikka pyöräillen
Teija Lahti-Nuuttila:
Energiatehokkuudella vähemmästä enemmän
Jussi Uusivuori:
Väärät verot tulevat kalliiksi
Aki Mäki-Petäys:
Vaelluskalojen kohtalon hetki - nyt on aika toimia
Oras Tynkkynen:
Pariisin voittajat
Oras Tynkkynen:
Uusi sopimusluonnos avattuna
Emma Lommi:
Ilmastonmuutos on merkittävimpiä globaaleja terveys- ja tasa-arvokysymyksiä
Hanna-Liisa Kangas:
Teknologiayhteistyö tapahtuu kentällä - ei työpajoissa

Lisää blogeja >>