Tilaa uutiskirje RSS-syöte
Perjantai 22.03.2019

Ilmastouutisia

Mikä aiheutti viimeisen jääkauden nopean loppumisen?


28.06.2010 10:58

Kuva: NASA

Tiedemiehet yrittävät yhä löytää syyn viimeisimmän jääkauden loppumiselle. Geologisesti tarkasteltuna pohjoisen jäämassat alkoivat hajota ja lämpeneminen siirtyi nopeasti kohti etelää. Useimpien tutkijoiden mukaan alkuperäisenä syynä on ollut muutos maan kiertoradassa. Lämpenemisen nopeaa etenemistä etelään ei kuitenkaan ole pystytty selittämään.

Viime viikolla tiedelehti Sciencessa julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin, kuinka muutokset globaaleissa ilmavirtauksissa olisivat voineet vaikuttaa jääkauden loppumiseen. Tutkijat päätyivät tapahtumaketjuun, joka alkoi suurten jäämassojen alkaessa sulaa pohjoisella pallonpuoliskolla noin 20 000 vuotta sitten. Sulavat jäälautat muuttivat tuulivyöhykkeitä, työntäen lämmintä ilmaa ja merivettä etelään sekä vapauttaen hiilidioksidia syvältä merestä ilmakehään, mikä kiihdytti lämpenemistä entisestään.

- Tämä tutkimus yhdistää useita viimeaikaisia tutkimuksia ja selittää, kuinka lämpeneminen levisi pohjoisesta etelään lopettaen jääkauden. Meillä on lopulta selkeä käsitys niistä tekijöistä, jotka vaikuttavat eri aikakausien ja paikkojen ilmastoon eripituisilla aikajänteillä. Samat tekijät, jotka vaikuttivat viimeisen jääkauden loppumiseen, ovat edelleen olemassa. Niillä on vaikutus myös tulevaisuuden ilmastonmuutoksiin, sanoi geokemisti Bob Andersson Columbian yliopistosta.

Maapallon jääkausisykli on tällä hetkellä noin 100 000 vuotta, mikä johtuu maan akselin kallistuksen muutoksista, eli niin kutsutuista Milankovićin jaksoista. Kun viime jääkausi oli huipussaan noin 20 000 vuotta sitten, suuri osa Euroopasta ja Aasiasta oli paksun jääpeitteen alla. Maapallon kiertoradan muututtua pohjoiselle pallonpuoliskolle pääsi enemmän auringonvaloa aiheuttaen jäämassojen sulamisen.

Tutkimuksen mukaan Pohjois-Atlantin viileneminen sulamisen seurauksena pysäytti Golf-virran, joka normaalisti tuo päiväntasaajan lämmintä vettä pohjoiseen. Merijää levittäytyi Pohjois-Atlantille, ja aikaansai kylmiä talvia Eurooppaan, muuttaen samalla maapallon tuulivyöhykkeitä.

Eteläisen pallonpuoliskon länsituulet muuttivat myös suuntaa kohti etelää tuoden lämmintä ilmaa ja merivettä keskileveysasteille. Noin 18 000 vuotta sitten vuoristojäätiköt Etelä-Amerikassa ja Uudessa-Seelannissa alkoivat sulaa. Muutokset länsituulissa vahvistivat molempien pallonpuoliskojen lämpenemistä. Muuttuneet länsituulet aiheuttivat Etelämannerta ympäröivien merialueiden veden voimakkaan sekoittumisen, pumpaten liuennutta hiilidioksidia vedestä ilmaan.

Jäätikkökairaukset paljastavat, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus nousi 18000-11000 vuotta sitten 185 ppm tasosta 265 ppm tasolle. (Tämänhetkinen ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on noin 390 ppm). Hiilidioksidipitoisuuden nousu tapahtui samaan aikaan kun maan kiertorata muuttui, ja aurinko ei kesäaikaan päässyt enää paistamaan yhtä paljon pohjoiselle pallonpuoliskolle. Tutkijoiden mukaan hiilidioksidipitoisuuden nousu saattoi estää maapalloa siirtymästä uuteen jääkauteen.

- Yritämme vastata kysymykseen, miksi tiukasti jääkauden otteessa oleva planeetta alkaakin lämmetä, selitti tutkimuksen pääkirjoittaja, Mainen yliopiston jäätikkötutkija George Denton.

Tiedemiehet ovat jo pitkään olettaneet, että hiilidioksidilla oli merkittävä rooli viimeisen jääkauden päättymisessä. Toistaiseksi ei ole kuitenkaan osattu selittää, miksi eteläisen pallonpuoliskon jäätiköt alkoivat sulaa ennen kuin hiilidioksidipitoisuudet ilmakehässä olivat nousseet merkittävästi. Aikaisemmissa tutkimuksissa on arvioitu, että syynä ovat olleet muutokset merivirroissa. Merivirtoja kuvaavat tietokonemallit eivät kuitenkaan ole pystyneet selittämään nopeaa hyppäystä lämpötiloissa. Nyt näyttää siltä, että selitys on löytynyt: nopea lämpeneminen johtui eteläisen pallonpuoliskon länsituulten muutoksista.

Penn State -ylipiston jäätikkötutkija Richard Alley, joka ei osallistunut tutkimukseen, pitää tutkimusta kattavana ja vakuuttavana.

- Tämä aihe on pitkään kiinnostanut päätöksentekijöitä. Tämä tulos ei mitenkään muuta näyttöä, jonka mukaan hiilidioksidin lisääminen ilmakehään aiheuttaa lämpenemistä. Mutta se, että tiedeyhteisö ei ole kyennyt täysin selittämään luonnollisia hiilidioksidipitoisuuden muutoksia jääkausien yhteydessä on saanut tietyt ihmiset asettamaan koko ilmastotieteen kyseenalaiseksi. On mielenkiintoista nähdä, voidaanko tämän uuden tutkimuksen avulla selittää havaitut hiilidioksidipitoisuuden ja lämpötilan nousun väliset ajalliset yhteydet.

CO2-raportti

Bookmark and Share




Lisätietoa

Tiivistelmä Sciece-lehdessä


8


Jaana Kaipainen, Tarja Tuomainen:
Metsäkadon päästöt ja niiden vähentäminen Suomessa
Marja Järvelä:
Kuluttajista ilmastokansalaisiksi
Ilkka Savolainen:
Turvepeltojen päästöjä pitää vähentää
Antti Mäkelä:
Rankkasateet ja rajuilmat - mihin pitää varautua tulevaisuudessa?
Sanna Kopra:
Kiina nousemassa ilmastopolitiikan johtajaksi?
Pinja Sipari:
Ilmastokasvatusta opettajille
Anne Tolvanen:
Terve luonto osaksi maankäyttöä
Ilkka Savolainen, Sanna Syri:
Puusähköllä ajaa pidemmälle kuin puudieselillä - kumpaan metsiämme siis kannattaa käyttää?
Mikko Alestalo:
Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus jatkaa kasvuaan
Eemeli Tsupari, CO2Esto:
Lehmän lannalla liikenteeseen
Unto Eskelinen:
Yksinkertainen viesti ympäristökestävyydestä
Ilkka Savolainen:
Puun energiakäyttö ei ole ongelmatonta
Antti Iho:
Rajoja ja rakkautta ympäristönsuojelussa
Riitta Silvennoinen:
Bemarin uusi ekologinen elämä
Leena Kontinen:
Ihmisten Pariisi - muutos on alkanut
Piia Moilanen:
Tuottavuusloikka pyöräillen
Teija Lahti-Nuuttila:
Energiatehokkuudella vähemmästä enemmän
Jussi Uusivuori:
Väärät verot tulevat kalliiksi
Aki Mäki-Petäys:
Vaelluskalojen kohtalon hetki - nyt on aika toimia
Oras Tynkkynen:
Pariisin voittajat
Oras Tynkkynen:
Uusi sopimusluonnos avattuna
Emma Lommi:
Ilmastonmuutos on merkittävimpiä globaaleja terveys- ja tasa-arvokysymyksiä
Hanna-Liisa Kangas:
Teknologiayhteistyö tapahtuu kentällä - ei työpajoissa
Hanna Hakko:
Hanasaari suljetaan - seuraavaksi Suomen ja maailman muut fossiilivoimalat
Oras Tynkkynen:
Miksi en taputtanut Malesialle

Lisää blogeja >>

¿Quiénes son los responsables de afrontar el cambio climático?

Source: Infobae - El cambio climático es probablemente el mayor desafío ambiental y social que enfrenta la humanidad, y que fue generado por el ser humano. Es un problema global que se resuelve en forma global, en donde existen muchos matices que hacen difícil el consenso entre los países respecto a las decisiones que deben tomarse. Sin embargo, todos reconocen el siguiente principio como marco de discusión: principio de responsabilidades comunes pero diferenciadas. Este principio reconoce que todos los países tienen responsabilidad común de solucionar el problema, aunque no todos en el mismo nivel y grado, ya que históricamente los países desarrollados han contaminado más a efecto de construir sus economías que aquellos que están en vías de desarrollo. Y no todos los países tienen la misma capacidad y recursos para enfrentar la problemática.

Consecuencias del cambio climático en los peces

Source: El tiempo - Una subida de 2°C altera la metilación del ADN y la expresión de genes claves para la supervivencia y el desarrollo. Este estudio ofrece una nueva visión sobre las consecuencias del cambio climático en los peces a través de modificaciones epigenéticas en todo el genoma

Could evaporation be the next renewable energy?

Source: Reuters - Wind and solar power are growing as sustainable alternatives to fossil fuels, but storing renewable energy through the night, when the sun isn?t shining, or when no wind is rotating the turbines, remains a hurdle.

Figueres: ?Estados Unidos pierde competitividad saliendo del Acuerdo de París?

Source: EFE Verde - La ex secretaria de cambio climático de la ONU que alcanzó el Acuerdo de París y actual directora del proyecto Misión 2020, Christiana Figueres, subraya que EE.UU. "se queda rezagado y pierde competitividad" abandonando el Acuerdo de París y cediendo a otros países el liderazgo de la economía baja en carbono.

Reducir la deforestación e incrementar captura de CO2 en el suelo, una estrategia climática y de seguridad alimentaria

Source: El Periódico - Las políticas climáticas que se centran en la agricultura y los bosques podrían llevar al aumento de los precios de los alimentos, pero reducir la deforestación e incrementar la captura de carbono en la agricultura podría reducir significativamente las emisiones de gases de efecto invernadero, evitando riesgos para la seguridad alimentaria, según un nuevo estudio publicado en 'Environmental Research Letters'.

Kunnat CO2-raportissa

Äänekoski
Alavus
Aura
Espoo
Eurajoki
Forssa
Hämeenkyrö
Hämeenlinna
Hamina
Hankasalmi
Hanko
Hartola
Hausjärvi
Heinola
Helsinki
Hollola
Hyvinkää
Iisalmi
Iitti
Ikaalinen
Ilmajoki
Ilomantsi
Imatra
Järvenpää
Janakkala
Joensuu
Jokioinen
Jyväskylä
Kärkölä
Kaarina
Kajaani
Kangasala
Karkkila
Kauniainen
Kemi
Kemiönsaari
Kerava
Kirkkonummi
Kiuruvesi
Kokkola
Kotka
Kouvola
Kuhmoinen
Kuopio
Kuortane
Kurikka
Kuusamo
Lahti
Laitila
Lappeenranta
Lapua
Lempäälä
Lieto
Lohja
Loimaa
Loviisa
Mäntsälä
Mänttä-Vilppula
Masku
Mikkeli
Mynämäki
Naantali
Nakkila
Nousiainen
Nurmijärvi
Orimattila
Oulu
Padasjoki
Paimio
Parainen
Parikkala
Pirkkala
Pori
Pornainen
Porvoo
Posio
Punkalaidun
Pyhtää
Raahe
Raisio
Rauma
Riihimäki
Rovaniemi
Rusko
Salo
Sastamala
Sauvo
Seinäjoki
Sipoo
Somero
Suomussalmi
Suonenjoki
Sysmä
Taivalkoski
Tampere
Turku
Tuusula
Ulvila
Uusikaupunki
Vaasa
Vantaa
Varkaus
Vihti
Ylöjärvi
Ylivieska