Tilaa uutiskirje RSS-syöte
Tiistai 21.01.2020

Ilmastouutisia

Skeptinen ilmastotutkija ei anna käyttämäänsä ohjelmakoodia julkisuuteen


21.12.2009 10:23

Fyysikko, jonka tutkimuksiin ilmastoskeptikot usein viittaavat, ei tarjoa käyttämäänsä ohjelmakoodia muille ilmastotutkijoille, jotka yrittävät toistaa hänen tutkimuksensa.

Pohjois-Karolinan Duken yliopiston fyysikko Nicola Scafetta on julkaissut viime vuosina useita tutkimuksia, joiden mukaan auringon osuus ilmaston lämpenemisessä 1900-luvullla on ollut selvästi suurempi, kuin yleisesti on arvioitu. Vuonna 2006 hänen Geophysical Research Letters -lehdessä julkaisemassaan tutkimuksessa sanottiin, että auringon vaikutus voi olla jopa 50 prosenttia havaitusta ilmaston lämpenemistä 1900-luvulla.

Tutkimukseen viittaavat erityisesti tahot, jotka kyseenalaistavat tieteellisen konsensuksen liittyen ilmaston lämpenemisen syihin. Myös Yhdysvaltain senaattori James Incofe on vedonnut Scafettan tutkimuksiin. Scafetta on osallistunut myös kirjan kirjoittamiseen, joka väittää, että hiilidioksidi ei todennäköisesti ole ilmastonmuutoksen merkittävin tekijä.

Monien tutkijoiden mukaan Scafettan tutkimukset auringon osuudesta ilmaston lämpenemiseen ovat virheellisiä, huolimatta siitä, että ne on julkaistu vertaisarvioiduissa lehdissä.

Aikaisemmin tänä vuonna Norjan meteorologisen instituutin Rasmus Benestad ja NASAn Gavin Schmidt julkaisivat tutkimuksen, joka väittää Scafettan käyttämien menetelmien tuottavan suuria virheitä. Benestad ja Schmidt päättelivät auringon osuuden olevan vain noin seitsemän prosenttia lämpenemisestä vuoden 1900 jälkeen, ja että auringolla ei olisi ollut lainkaan vaikutusta vuoden 1980 jälkeen.

Scafetta puolestaan väittää, että Benestad ja Schmidt ovat itse tehneet monia virheitä. Scafetta ei kuitenkaan suostu luovuttamaan heille ohjelmakoodia, jotta he voisivat yrittää toistaa tutkimuksen.

Tiedelehti New Scientist oli kopiona joukossa sähköpostiviestejä, joita Benestad ja Scafetta lähettivät toisilleen. Scafetta kieltäytyi viesteissä toistuvasti antamasta ohjelmakoodiaan.

”Jos vain voit paljastaa koodisi ja datasi, niin yritämme sitten ratkaista tämän asian ”, Benestad kirjoitti yhdessä viestissä.

”En todellakaan ymmärrä, miksi et voi itse kirjoittaa omaa koodia, jotta voit toistaa tutkimuksen”, Scafetta vastasi.

New Scientistin kysymyksiin Scafetta vastasi sanomalla, että kyseessä olevaa koodia on tarjottu tiedelehteen, eikä ole hänen vikansa, jos tiedelehdellä kestää sen julkaiseminen. Benestadin mukaan kysytty koodi liittyy tuloksiin, jotka on jo aikaisemmin julkaistu tieteellisissä lehdissä.

Paljasta koodisi

Ilmastonmuutoksen tieteellisen konsensuksen epäilijät ovat pitkään vaatineet, että ilmastotutkijat julkaisisivat kaiken koodin ja datan. Hiljattain kohua herättäneessä ”Climategate” –jutussa oli nimenomaan kyse tietojen julkaisemisesta. Jotkut tutkijat kuitenkin torjuvat ajatuksen, koska koodilla ja datalla, jotka liittyvät julkaistuihin tutkimuksiin, saattaa olla kaupallista arvoa.

Monet kuitenkin pitävät ajatusta tervetulleena, koska se helpottaisi tutkimuksen tekemistä. Vuonna 2003 kuuluisan ”lätkämaila” –graafin kehittäjä Michael Mann kieltäytyi julkaisemasta koodejaan. Nyt hän julkaisee kaiken tutkimuksiinsa liittyvän koodin ja datan.

Benestadin mukaan vaatimuksen avoimuudesta ja paremmasta läpinäkyvyydestä pitäisi ulottua myös ilmastoskeptikoihin, jotka kyseenalaistavat tieteen konsensuksen. Jos tiedonkulku olisi avointa, olisi paljon helpompaa ja nopeampaa päästä yhteisymmärrykseen mahdollisista virheistä julkaisuissa.

Senaattori Inhofen toimisto muistuttaa jatkuvasti Michael Mannin alkuperäisestä kieltäytymisestä julkistaa koodia ja dataa. Senaattorin ei kuitenkaan toistaiseksi ole kuultu vaativan Scafettan koodien julkaisemista.

CO2-raportti

Bookmark and Share






52


Annika Kangas:
Metsänkasvatus on taitolaji – hakkuutapojen vastakkainasettelu ei kanna pitkälle
Juha Lehtonen, Antti Arasto:
Voivatko uudet hiilen lähteet ja uusiutuva sähkö vähentää maankäytön muutospaineita?
Jaana Kaipainen, Tarja Tuomainen:
Metsäkadon päästöt ja niiden vähentäminen Suomessa
Marja Järvelä:
Kuluttajista ilmastokansalaisiksi
Ilkka Savolainen:
Turvepeltojen päästöjä pitää vähentää
Antti Mäkelä:
Rankkasateet ja rajuilmat - mihin pitää varautua tulevaisuudessa?
Sanna Kopra:
Kiina nousemassa ilmastopolitiikan johtajaksi?
Pinja Sipari:
Ilmastokasvatusta opettajille
Anne Tolvanen:
Terve luonto osaksi maankäyttöä
Ilkka Savolainen, Sanna Syri:
Puusähköllä ajaa pidemmälle kuin puudieselillä - kumpaan metsiämme siis kannattaa käyttää?
Mikko Alestalo:
Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus jatkaa kasvuaan
Eemeli Tsupari, CO2Esto:
Lehmän lannalla liikenteeseen
Unto Eskelinen:
Yksinkertainen viesti ympäristökestävyydestä
Ilkka Savolainen:
Puun energiakäyttö ei ole ongelmatonta
Antti Iho:
Rajoja ja rakkautta ympäristönsuojelussa
Riitta Silvennoinen:
Bemarin uusi ekologinen elämä
Leena Kontinen:
Ihmisten Pariisi - muutos on alkanut
Piia Moilanen:
Tuottavuusloikka pyöräillen
Teija Lahti-Nuuttila:
Energiatehokkuudella vähemmästä enemmän
Jussi Uusivuori:
Väärät verot tulevat kalliiksi
Aki Mäki-Petäys:
Vaelluskalojen kohtalon hetki - nyt on aika toimia
Oras Tynkkynen:
Pariisin voittajat
Oras Tynkkynen:
Uusi sopimusluonnos avattuna
Emma Lommi:
Ilmastonmuutos on merkittävimpiä globaaleja terveys- ja tasa-arvokysymyksiä
Hanna-Liisa Kangas:
Teknologiayhteistyö tapahtuu kentällä - ei työpajoissa

Lisää blogeja >>