Onko ilmaston lämpeneminen enää pysäytettävissä?

02.12.2009 07:30

Utahin yliopiston uudessa provosoivassa tutkimuksessa väitetään, että kasvavia hiilidioksidipäästöjä ei saada hallintaan ennen kuin maailmantalous romahtaa tai maailma pystyy rakentamaan päästötöntä energiaa yhden ydinvoimalan verran joka päivä.

- Näyttää epätodennäköiseltä, että lähitulevaisuudessa pystyttäisiin vähentämään kasvavia päästöjä, sanoi tutkimuksen tekijä, apulaisprofessori Tim Garret.

Garretin tutkimusta boikotoitiin laajalti ennen sen julkaisua Climatic Change –lehdessä. Science Daily –lehden mukaan useat muut lehdet kieltäytyivät julkaisemasta tutkimusta.

Tutkimus perustuu oletukseen, että fysiikan avulla voidaan selittää sivilisaation kehitys. Tutkimuksen mukaan energian säästö ja energiatehokkuus eivät tosiasiassa säästä energiaa, vaan ne lisäävät talouskasvua ja energiankulutusta.

- Jotta maailman hiilidioksidipäästöt voitaisi rajoittaa nykyiselle tasolle, pitäisi rakentaa noin 300 gigawattia hiilivapaata energiantuotantoa joka vuosi. Käytännössä tämä tarkoittaisi yhtä ydinvoimalaa päivässä. Muita mahdollisuuksia ei ole, mikäli nykyinen talousmalli halutaan säilyttää, Garret sanoi.

Garretin mukaan hänen kollegansa pääsääntöisesti tukevat hänen teoriaansa, mutta taloustieteilijät ovat kriittisempiä. Erään tutkimusta arvioineen ekonomistin mukaan kirjoittajan (Garret) täytyy opiskella lisää, ennen kuin hän voi osallistua keskusteluun.
- En ole ekonomisti, ja lähestyn taloutta fysikaalisena ongelmana. Päädyin globaaliin talouskasvumalliin, joka on erilainen kuin ekonomistien, Garret puolustautuu.

Garret kuvaa sivilisaatiota lämpökoneeksi, joka kuluttaa energiaa ja tuottaa talouskasvua, ja näin aiheutuu lisää energiankulutusta.

- Mikäli yhteiskunta ei kuluta energiaa, sivilisaatio on tarpeeton. Vain kuluttamalla energiaa ihmiskunta voi ylläpitää toiminnot, jotka antavat sille taloudellisen arvon. Tämä tarkoittaa sitä, että mikäli energia joskus loppuu, sivilisaation arvo alkaa laskea ja lopulta se voi romahtaa ennen kuin löydetään uusia energialähteitä, Garret sanoo.

Garretin mukaan hänen tutkimuksensa tärkein havainto on se, että maailmanlaajuisesti tarkasteltuna kumulatiivinen talouskasvu on ollut kautta historian yhteydessä kumulatiiviseen energiankulutukseen. Tätä yhteyttä voidaan kuvata vakiolla, jonka arvo on 9,7 (± 0,3) milliwattia jokaista inflaatiokorjattua vuoden 1990 dollaria kohden. Jokaista inflaatiokorjattua vuoden 1990 dollaria kohden on siis tarvittu 9,7 milliwattia primäärienergiaa, kun tarkastellaan taloutta ja energiantuotantoa millä tahansa ajan hetkellä.

Garrett testasi teoriaansa ja löysi tämän vakion vertailemalla energiankäytön ja talouskasvun suhdetta eri ajanhetkillä. Hän käytti tutkimuksessaan YK:n bruttokansantuotetilastoja, Yhdysvaltain energiaministeriön tilastoja maailman energiankulutuksesta vuosina 1970-2005 sekä aikaisempia tutkimuksia, joissa on arvioitu talouskasvua jopa 2000 vuoden ajalta. Sitten hän tutki tulosten vaikutuksia hiilidioksidipäästöihin.

- Ekonomistit luulevat, että tuottavuuden arviointiin tarvitaan tietoa väestöstä ja elintasosta. Minun mallissani riittää, että tiedetään, kuinka nopeasti energiankulutus kasvaa. Tämä selittyy sillä, että talouden ja energiankulutuksen välillä on yhteys, ja se on vakio, Garret selittää teoriaansa.

- Kun tämä vakio on löydetty, maailman talouskasvun ennustaminen on merkittävästi helpompaa. Ei ole tarvetta arvioida väestömäärän kasvua ja elintason muutoksia, koska ne muuttuvat energian saatavuuden mukaan.

Tutkimuksen mukaan hiilidioksidipäästöt eivät todennäköisesti tule laskemaan, koska energiankäyttömme tänään on kytköksissä yhteiskunnan menneeseen tuottavuuteen.

- Tästä näkökulmasta katsoen ihmiskunta kehittää spontaanin takaisinkytkennän, jota ylläpitää energiankulutus ja siihen liittyvät ympäristönäkökulmat. Se on kuin lapsi, joka kasvaa kuluttamalla ruokaa, ja kun lapsi kasvaa, se kuluttaa enemmän ruokaa, mikä mahdollistaa taas kasvun.

Onko merkityksellinen energiansäästö mahdotonta?

Kenties provosoivin seuraus Garrettin teoriasta on, että energian säästäminen ei vähennä energian käyttöä, mutta sen sijaan kiihdyttää talouskasvua ja energiankäyttöä.

- Tekemällä yhteiskunnasta energiatehokkaamman, se voi kasvaa nopeammin ja kuluttaa enemmän energiaa, Garrett sanoo.

Garrett kertoo, että Jevonsin paradoksina tunnettu ajatus siitä, että luonnonvarojen säästäminen kiihdyttää luonnonvarojen kulutusta, on esitelty jo vuonna 1865 ”The Coal Question” –kirjassa. Jevons selvitti, kuinka hiilen hinta laski ja kulutus kääntyi kasvuun kun höyrykoneista tuli energiatehokkaampia.

Väittääkö siis Garrett, että energiansäästöllä ei ole merkitystä?

- Sanon vain, että ei ole mahdollista säästää energiaa järkevällä tavalla, koska nykyinen energiankulutuksen taso määräytyy menneisyyden taloudellisesta tuottavuudesta, jota ei enää voida muuttaa. Energiansäästäminen on mukavaa, mutta ei pidä väittää, että se muuttaisi mitään.

Garrett sanoo, että tutkimustulokset ovat ristiriidassa sen kanssa, mitä hän aikaisemmin ajatteli energiansäästön merkityksestä. Garret kertoo edelleen menevänsä pyörällä tai bussilla töihin, kuivattavansa vaatteet narulla ja käyttävänsä työnnettävää ruohonleikkuria.

Hiilidioksidipäästöjen tulevaisuus

Garretin mukaan usein esillä olevissa strategioissa hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi mainitaan energiatehokkuuden kasvu, vähentynyt väestönkasvu ja siirtyminen hiilidioksidittomaan energiantuotantoon, kuten ydin- tuuli- ja aurinkoenergiaan sekä hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin.

- Vaihtoehtoista strategiaa ei useinkaan mainita: elintason lasku, joka on seurausta energiantuotannon laskusta ja talouden romahtamisesta, Garrett muistuttaa.

- Periaatteessa uskon, että järjestelmä on deterministinen. Muutokset populaatiossa ja elintasossa ovat vain seurausta energiatehokkuudesta. Vaihtoehtoja on siis vain yksi, eli siirtyminen hiilidioksidittomaan energiantuotantoon, Garrett sanoo.

Ongelma on kuitenkin, että päästöjen rajoittaminen nykytasolle vaatisi energiajärjestelmän muuttamista hiilidioksidittomaksi 2,1 prosentin vuosivauhdilla. Tämä tarkoittaa melkein yhtä ydinvoimalaa päivässä.

- Mikäli yhteiskunta investoi riittävät määrät vaihtoehtoisiin ja uusiin energiamuotoihin, se voi mahdollisesti jatkaa kasvuaan ilman, että ilmasto lämpenee, Garrett sanoo.

Entä pelkääkö Garrett, että ilmastoskeptikot rupeavat käyttämään hänen tutkimustaan perustellakseen sitä, ettei ilmastonmuutosta hillitseviin toimiin ryhdytä?

- Ei. Viimekädessä ei ole selvää, voivatko poliittiset ratkaisut muuttaa yhteiskunnan tulevan kehityksen suunnan, Garrett päättää.