Tilaa uutiskirje RSS-syöte
Torstai 26.11.2020

Ilmastouutisia

”Olemme matkalla kohti 6 asteen lämpenemistä”


19.11.2009 07:19

Kiina on Yhdysvaltojen ohella maailman suurin kasvihuonekaasujen päästäjä.

Kuva: Dreamstime

Tähän mennessä kattavimman tutkimuksen hiilidioksidipäästöistä uskotaan lisäävän paineita poliitikoille ryhtyä toimiin ennen Kööpenhaminan ilmastokokousta. Uuden tutkimuksen mukaan ilmaston lämpötila uhkaa nousta jopa kuusi astetta vuosisadan loppuun mennessä, kun ekosysteemi ei enää kykene sitomaan itseensä kasvavia hiilidioksidipäästöjä.

Tiedemiesten mukaan hiilidioksidipäästöt ovat kasvaneet 29 prosenttia viimeisen vuosikymmenen aikana. He kehottavat poliitikkoja välittömiin toimiin, jotta Kööpenhaminassa sovittaisiin oleellisista päästöleikkauksista, joita tarvitaan vaarallisen ilmaston lämpenemisen välttämiseksi.

Yhdysvaltain presidentti Barack Obama ja Kiinan presidentti Hu Jintao loivat tällä viikolla uskoa ilmastosopimukseen ilmoittamalla, että Yhdysvallat ja Kiina pyrkivät ilmoittamaan päästövähennystavoitteistaan joulukuussa. Obaman mukaan hän pyrkii sopimaan Hu:n kanssa ”maailman kannalta merkittävän sopimuksen”.

Uusi tutkimus on tähän mennessä kattavin analyysi siitä, kuinka talouskasvu ja maankäytön muutokset viimeisen viiden vuosikymmenen aikana ovat vaikuttaneet ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen.

- Tämänhetkisellä kasvihuonekaasujen päästötasoilla olemme menossa kohti kuuden asteen ilmaston lämpenemistä, sanoo Corinne Le Quéré Itä-Anglian yliopistosta, joka johti tutkimusta yhdessä British Antarctic Surveyn tutkijoiden kanssa.

Päästöjen kehitys on hyvin toisenlainen verrattuna siihen, mitä sen pitäisi olla, jotta ilmaston lämpeneminen voitaisiin rajoittaa kahteen asteeseen, jota pidetään rajana, jolla vaarallinen ilmaston lämpeneminen voidaan välttää. Tämä edellyttää kaikkien sektorien hiilidioksidipäästöjen kääntämistä laskuun vuosien 2015 ja 2020 välillä, ja että hiilidioksidipäästöt henkeä kohden maailmassa rajoitetaan yhteen tonniin vuoteen 2050 mennessä. Tällä hetkellä keskimääräinen Yhdysvaltain kansalainen aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä 19,9 tonnia vuodessa, britti puolestaan 9,3 tonnia.

Tutkimalla tietoja hiilipäästöistä viidenkymmenen vuoden ajalta ja yhdistämällä tiedot ihmisten aiheuttamista päästöistä luonnollisiin päästölähteisiin, tutkijaryhmä pystyi arvioimaan, kuinka paljon hiilidioksidia voi sitoutua luonnollisesti metsiin, meriin ja maaperään. Nature Geosciencessä julkaistussa tutkimuksessa todetaan, että nämä luonnolliset hiilinielut eivät pysty enää sitomaan hiilidioksidia niin kuin aikaisemmin. Tällä hetkellä ne pystyvät sitomaan enää 55 prosenttia päästöistä, kun luku oli 60 prosenttia viisi vuosikymmentä sitten. Pudotus vastaa noin 405 miljoonan hiilidioksiditonnin päätymistä ilmakehään. Määrä vastaa ainakin 60 todella suuren hiilivoimalan päästöjä.

- Perustuen tietoihimme ja nykyiseen hiilipäästöjen kehitykseen, ja sen lisäksi aikaan, mitä tarvitaan energiantuotantorakenteen muuttamiseen, sekä nielujen vasteeseen ilmastonmuutokseen, on Kööpenhaminan kokous viimeinen mahdollisuutemme pysäyttää ilmaston lämpeneminen kahteen asteeseen verrattuna esiteolliseen aikaan. Mikäli sopimusta ei tehdä, tai se on liian heikko, olemme matkalla jopa kuuden asteen ilmaston lämpenemiseen, Quéré sanoo.

Quéré:n tutkimus, joka on osa Global Carbon Projectia, osoittaa, että fossiilisista polttoaineista johtuvat hiilidioksidipäästöt ovat nousseet keskimääri noin 3,4 prosenttia vuodessa vuosina 2000-2008. 1990-luvulla kasvuvauhti oli yhden prosentin luokkaa. Taloustaantumasta huolimatta päästöt nousivat kahdella prosentilla vuonna 2008. Suurin osa päästöjen kasvusta tulee Intiasta ja Kiinasta. Tosin neljäsosa näistä päästöistä aiheutuu kaupasta länsimaiden kanssa. Viime vuosina hiilestä aiheutuneet päästöt ovat ohittaneet öljynkulutuksen päästöt.

Vuoden 2009 päästöjen arvellaan olevan vuoden 2007 tasolla, mutta niiden arvellaan taas kääntyvän nousuun vuonna 2010.

Quérén päätelmät hiilinielujen ehtymisestä eivät kuitenkaan ole maailmanlaajuisesti hyväksyttyjä. Wolfgang Knorr Bristolin yliopistosta julkaisi hiljattain tutkimuksen Geophysical Research Letters –julkaisussa, jossa käytettiin vastaavaa dataa kuin Quéré on käyttänyt. Knorrin tutkimusten mukaan luonnollisten hiilinielujen ominaisuudet eivät olisi merkittävästi muuttuneet.

- Tutkimustulostemme ilmeiset erot kertovat siitä, kuinka vaikeaa tutkimus on ja kuinka hankalaa on käsitellä tämän kaltaista tutkimusaineistoa, Knorr sanoo.

Luonnollisten hiilinielujen kyky sitoa hiilidioksidia itseensä vaihtelee vuodesta toiseen, riippuen ilmastosta ja muista luonnon tekijöistä. Tämän takia pitkäaikaista kehityssuuntaa on vaikea arvioida. Quérén mukaan hänen tutkimusryhmänsä on onnistunut poistamaan analyyseistään merkittävän osan ”kohinasta”, kuten El Nino –ilmiön ja tulivuorenpurkaukset.

- Menetelmämme on erilainen. Knorr käyttää vuosittaista dataa, me kuukausittaista. Uskon, että pääsemme tarkempaan tulokseen, Quéré sanoo.

Bristolin yliopiston Jo House, joka oli mukana Nature Geosciencen tutkimuksessa sanoi, että hiilidioksidin lähteitä ja nieluja, erityisesti maankäytön päästöjä, on vaikea arvioida tarkasti.

Tutkijat olivat joka tapauksessa yhtä mieltä siitä, että maaperän ja merien hiilinielujen kehittynyt ymmärtäminen on ollut ratkaisevassa asemassa, koska sillä on erittäin suuri vaikutus määritettäessä linkkiä ihmisen toiminnan aiheuttamien CO2-päästöjen ja ilmakehän pitoisuuden välillä. Tällä taas pitäisi olla vaikutusta päästötavoitteisiin, joista hallitukset neuvottelevat.

CO2-raportti

Bookmark and Share






46


Annika Kangas:
Metsänkasvatus on taitolaji – hakkuutapojen vastakkainasettelu ei kanna pitkälle
Juha Lehtonen, Antti Arasto:
Voivatko uudet hiilen lähteet ja uusiutuva sähkö vähentää maankäytön muutospaineita?
Jaana Kaipainen, Tarja Tuomainen:
Metsäkadon päästöt ja niiden vähentäminen Suomessa
Marja Järvelä:
Kuluttajista ilmastokansalaisiksi
Ilkka Savolainen:
Turvepeltojen päästöjä pitää vähentää
Antti Mäkelä:
Rankkasateet ja rajuilmat - mihin pitää varautua tulevaisuudessa?
Sanna Kopra:
Kiina nousemassa ilmastopolitiikan johtajaksi?
Pinja Sipari:
Ilmastokasvatusta opettajille
Anne Tolvanen:
Terve luonto osaksi maankäyttöä
Ilkka Savolainen, Sanna Syri:
Puusähköllä ajaa pidemmälle kuin puudieselillä - kumpaan metsiämme siis kannattaa käyttää?
Mikko Alestalo:
Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus jatkaa kasvuaan
Eemeli Tsupari, CO2Esto:
Lehmän lannalla liikenteeseen
Unto Eskelinen:
Yksinkertainen viesti ympäristökestävyydestä
Ilkka Savolainen:
Puun energiakäyttö ei ole ongelmatonta
Antti Iho:
Rajoja ja rakkautta ympäristönsuojelussa
Riitta Silvennoinen:
Bemarin uusi ekologinen elämä
Leena Kontinen:
Ihmisten Pariisi - muutos on alkanut
Piia Moilanen:
Tuottavuusloikka pyöräillen
Teija Lahti-Nuuttila:
Energiatehokkuudella vähemmästä enemmän
Jussi Uusivuori:
Väärät verot tulevat kalliiksi
Aki Mäki-Petäys:
Vaelluskalojen kohtalon hetki - nyt on aika toimia
Oras Tynkkynen:
Pariisin voittajat
Oras Tynkkynen:
Uusi sopimusluonnos avattuna
Emma Lommi:
Ilmastonmuutos on merkittävimpiä globaaleja terveys- ja tasa-arvokysymyksiä
Hanna-Liisa Kangas:
Teknologiayhteistyö tapahtuu kentällä - ei työpajoissa

Lisää blogeja >>

Kunnat CO2-raportissa

Äänekoski
Alavus
Aura
Espoo
Eurajoki
Forssa
Hämeenkyrö
Hämeenlinna
Hamina
Hankasalmi
Hanko
Hartola
Hausjärvi
Heinola
Helsinki
Hollola
Hyvinkää
Iisalmi
Iitti
Ikaalinen
Ilmajoki
Ilomantsi
Imatra
Järvenpää
Janakkala
Joensuu
Jokioinen
Jyväskylä
Kärkölä
Kaarina
Kajaani
Kangasala
Karkkila
Kauniainen
Kemi
Kemiönsaari
Kerava
Kirkkonummi
Kiuruvesi
Kokkola
Kotka
Kouvola
Kuhmoinen
Kuopio
Kuortane
Kurikka
Kuusamo
Lahti
Laitila
Lappeenranta
Lapua
Lempäälä
Lieto
Lohja
Loimaa
Loviisa
Mäntsälä
Mänttä-Vilppula
Masku
Mikkeli
Mynämäki
Naantali
Nakkila
Nokia
Nousiainen
Nurmijärvi
Orimattila
Oulu
Padasjoki
Paimio
Parainen
Parikkala
Pirkkala
Pori
Pornainen
Porvoo
Posio
Punkalaidun
Pyhtää
Raahe
Raisio
Rauma
Riihimäki
Rovaniemi
Rusko
Salo
Sastamala
Sauvo
Seinäjoki
Sipoo
Somero
Suomussalmi
Suonenjoki
Sysmä
Taivalkoski
Tampere
Turku
Tuusula
Ulvila
Uusikaupunki
Vaasa
Vantaa
Varkaus
Vihti
Ylöjärvi
Ylivieska