Tilaa uutiskirje RSS-syöte
Torstai 20.09.2018


Pasi Toiviainen:

MOT -ohjelma on silkkaa sumutusta


12.11.2009 09:52

Uusin ilmastoaiheinen MOT-ohjelma ”Ilmastokatastrofi peruutettu” (YLE TV 1, ma 9.11.) ei pettänyt odotuksia. Televisionkatsojille tarjottiin yhtä ristiriitaista ilmastoskeptistä hömppää kuin aina aikaisemminkin. Vaikka toimittaja Martti Backman ei kierrätystä arvostakaan, ei hän itse arkaillut kierrättää vanhoja, jo moneen kertaan kuultuja väittämiä.

No, kuten taikurimestari Solmu Mäkelä aikoinaan opetti: suurelle yleisölle kaikki temput ovat uusia. Ja silkkaa populistista sumutustahan nämä ohjelmat ovat.

Siitä huolimatta, että väittely ilmastoskeptikoiden kanssa on niin sanotun ilmastodebatin alusta asti ollut aivan turhaa inttämistä, missä asioiden todellisen tolan ymmärtämistä ei lopulta skeptikoiden taholta edes tavoitella, sallin itselleni osallistua mittelöön taas tämän yhden jutun verran. Pitäähän tämä uusin MOT perata, mutta toivottavasti tämän rupeaman jälkeen pääsen vaihteeksi vähän pidemmäksi aikaa eroon tästä typeryyden hetteiköstä.

Kiero jääkiekkomailatehdas?

”MOT: Ilmastokatastrofi peruutettu” käytti noin puolet ajastaan menneitä ilmastonmuutoksia kuvaavan niin sanotun jääkiekkomailakäyrän ruotimiseen. Kyseinen käyrä tuli suuren yleisön tietoisuuteen IPCC:n kolmannesta arviointiraportista vuonna 2001. Sen mukaan maapallon keskilämpötila olisi edelliset tuhat vuotta ollut varsin tasainen, mutta noussut viimeisten sadan vuoden aikana nopeasti.

Kuten MOT kertoi, monille erilaisille epäsuorille mittauksille perustuvan jääkiekkomailakäyrän koostamisessa huomattiin pian pieniä virheitä. Toimittaja Martti Backman käsittelikin asiaa jo ”MOT: Kasvihuoneessa viilenee” -ohjelmassaan (2004). Nyt uudessa ohjelmassa puolestaan esitetään, että sittemmin paleoklimatologit perustivat ikään kuin jonkinlaisen ”tehtaan” yhä uusien jääkiekkomailakäyrien valmistamista varten, ja että käyriä tehtailtiin tarkoitushakuisesti ja umpikieroin menetelmin, aineistoa vääristelemällä.

Todellisuus on kuitenkin se, että tutkijayhteisö otti alkuperäiseen jääkiekkomailakäyrään osoitetun kritiikin tosissaan ja alkoi toden teolla tutkia asiaa. Siksi käyriä ennen seuraavaa IPCC:n arviointiraporttia (2007) ”tehtailtiin” useampia. Skeptikoiden harmiksi, kaikki tulokset vain kuitenkin todistavat edelleen, että niin keskiajan lämpöjakso kuin pieni jääkausikin olivat maantieteellisesti ja ajallisesti hyvin vaihtelevia ilmiöitä, eikä niillä ollut suurta vaikutusta maapallon keskilämpötilaan.

Siitä, että keskiajalla oli esimerkiksi Suomessa jonkin verran nykyistä lämpimämpää, ei liene kenelläkään epäilystä, mutta nyt puhutaan maapallon keskilämpötilasta, mikä on eri asia.

Nyt muutamissa uusissa, toisen sukupolven jääkiekkomailakäyrissä on siis myös oltu havaitsevinaan puutteita puulustonäytteiden valinnassa ja joidenkin järvisedimenttinäytteiden tulosten käsittelyssä. Tällä hetkellä väittely siitä, tehtiinkö uusia virheitä vai ei, lainehtii vielä kiivaana. Hyvä puoli asiassa on se, että ennen pitkää tilanne selviää ja totuus tässäkin asiassa tulee julki.

Tärkeintä on kuitenkin ymmärtää, että edes kyseenalaisten tulkintojen vahvistuminen virheiksi ei suinkaan kaataisi jääkiekkomailakäyrien perhettä, niin sanoakseni. Toisen sukupolven jääkiekkomailat perustuvat niin runsaalle ja moninaiselle aineistolle, muun muassa jäätikkö- ja sedimenttitutkimuksille, että mitenkään oleellisesti käyrät eivät kaikkien tarkistustenkaan jälkeen hetkahda. Mutta saivatpahan skeptikot taas räksytettävää.

En yleensä jutuissani viittaa blogeihin, mutta nyt teen poikkeuksen. Jos joku on kiinnostunut selvittelemään aihetta lisää, aloittaa voi vaikkapa Tuukka Simosen blogista ”Harhaluuloja ilmastonmuutoksesta”, mistä löytyy jutut niin puulustoselkkauksesta kuin uudesta MOT:sta laajemminkin.

Jääkiekkomailakäyrä ilmastonmuutosliikkeen ikonina?

Virheiden metsästys arvovaltaisista paleoklimatologisista tutkimuksista voisi varmasti tuottaa sinänsä ihan käypää ohjelmaa, mutta MOT ei olisi MOT ellei se paisuttelisi asiaa tolkuttomiin mittoihin. Backman hehkuttaa, että jääkiekkomailakäyrää pidetään ”ilmastonmuutosliikkeen ikonina” ja ”tunnuslogona”. No, minäkin varmaan omien töideni kautta kuulun ”ilmastonmuutosliikkeeseen”, mutta en ole ikinä pitänyt kyseistä käyrää minään ikonina saati nähnyt sitä missään logona.

Kyllä ilmastonmuutoksesta oltiin aivan tarpeeksi huolestuneita jo ennen jääkiekkomailakäyrän julkaisemista. Jopa Kioton sopimus oli puserrettu kasaan ennen tämän ”ikonin” ilmaantumista. Meteorologian emeritusprofessori Juhani Rinne onkin pari vuotta sitten kirjoittanut perusteellisen – ja kitkerän ironian kyllästämän – artikkelin siitä, kuinka muun muassa jääkiekkomailan roolia ilmastokeskustelussa on paisuteltu (Tieteessä tapahtuu, 4/2007).

Mutta Backman jatkaa valitsemallaan linjalla. Hänen mukaansa käsitys, että nykyinen lämpeneminen olisi ainutlaatuista ja ennenkokematonta, suorastaan ”perustuu tälle kuviolle” eli jääkiekkomailakäyrälle. Puuta heinää tämäkin. Vaikka ilmastotutkimuksessa palattaisiin niihin vanhoihin käyriin, joissa keskiajan lämpöjakso näkyi merkittävänä puutteellisen aineiston ja pohjoisen lämpenemisen ylikorostumisen takia, kyllä nykyinen lämpeneminen olisi nopeudessaan tällä aikavälillä silti ”ainutlaatuista”. Tästä kertova kuvasarja löytyy vaikkapa Suomalaisen ilmakehämuutosten tutkimusohjelman (SILMU) raportista Muuttuva ilmakehä vuodelta 1992.

Ja huomautettakoon, että nyt on enää turha inttää, etteikö viimeisen sadan vuoden aikainen lämpeneminen olisi todellisuutta. Sokean kanan tavoin jopa MOT löysi ohjelmassaan yhden totuudenjyvän, kun MIT:n professori Richard Lindzen totesi, että ”totuus on, että olemme jo kokeneet kahden kolmasosan, jopa kolmen neljänneksen asteen lämmönnousun”.

Lisäksi on syytä oivaltaa, että kun ilmastonmuutoksen yhteydessä puhutaan ainutlaatuisesta ja ennenkokemattomasta lämpenemisestä, viitataan yleensä ennen kaikkea siihen tulevaan lämpenemiseen, joka maapalloa tällä vuosisadalla odottaa. Skeptikoiden kielenkäytössä jo tapahtunut lämpeneminen ja tuleva lämpeneminen usein tarkoituksellisesti sotketaankin toisiinsa ja näin hämätään suurta yleisöä.

IPCC:n neljännessä arviointiraportissa (2007) todetaan, että jos maapallo todella lämpenee alkaneella vuosisadalla 5 astetta eli saman verran kuin jääkaudelta nykypäivään, ”ei ole todisteita, että viimeisen 50 miljoonan vuoden aikana tapahtuneiden vastaavan suuruisten maailmanlaajuisten lämpenemisten joukosta löytyisi sellainen, joka olisi ollut nopeudessaan tulevan muutoksen vertainen”. Korostettakoon vielä: tällainen muutos olisi ennenkokematon siis peräti 50 miljoonaan vuoteen.

Tärkein tieteellinen perustelu?

Backman harrastaa yksinkertaistavaa ja tarkoitushakuista paisuttelua muissakin väitteissään. Esimerkiksi University of East Anglian ilmastotutkimusyksikön (UEA CRU) tekemästä parin viime vuosisadan globaalista keskilämpötilakäyrästä Backman väittää, että se ”muodostaa tärkeimmän tieteellisen perustelun” sille, että nyt pitäisi saada aikaan uusi ilmastosopimus ja täten estää ilmastokatastrofi.

Väite on täydellisen älytön ja silkkaa populismia. Kyllä tärkeimmät tieteelliset perustelut löytyvät jostain ihan muualta – alkaen ilmakehän fysiikasta ja meteorologiasta – ja niiden massa on niin valtava, että niiden referoimiseen tässä muutenkin pitkäksi venyvässä analyysissa ei ole mitään mieltä. Perehtykää ennemmin vaikka kirjaani Ilmastonmuutos. Nyt tai sukeltakaa IPCC:n nettisivuille.

Kyseinen UEA CRU:n käyrä nyt vain joutui MOT:n hampaisiin – ja tuli samalla korotetuksi kaiken muun yläpuolelle – koska sen alkuperäisen aineiston saamisessa julkisuuteen on ollut ongelmia. Tämä ei kuitenkaan tee siitä vielä mitenkään hämäräperäistä. Sitä paitsi UEA CRU:n käyrän kanssa samaa asiaa kertovat monet muutkin datasarjat.

Pääosassa IPCC?

Yksi ilmastoskeptisten MOT-ohjelmien ja yleisemminkin ilmastoskeptikoiden strategisista vedoista on ollut osoittaa kritiikkinsä yksinomaan IPCC:lle. Näin on luotu mielikuvaa, että koko ilmastonmuutoshössötys olisi yhden YK:n alaisen organisaation junailema operaatio. Näin toimittiin uusimmassakin MOT:ssa. ”Uhka perustuu hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n arvioon”, Backman valisti katsojia. Ohjelmaan liittyvässä blogikirjoituksessaan hän töksäyttää asian vielä suoremmin: ”Ilmastonmuutos on ennen kaikkea YK:n projekti”.

Tämä on samaa sumutuspopulismia kuin mistä edellisetkin esimerkit kertovat. Todellisuudessa liikkeellä on koko tiedeyhteisö – vaikka jotkut tällaisen käsitteen käyttöä protestoivatkin. IPCC:n rooli on ollut noin kuuden vuoden välein vain vetää yhteen ilmastotieteen uusimpia tuloksia. IPCC:n arviointiraportit ovatkin pitkälti kuin valtavia lähdeluetteloita. Ilmastotieteen rintaman laajuutta epäileviä kehotan vaikkapa seuraamaan aktiivisesti tiedelehtiä. Todellisuus valkenee varsin nopeasti.

Backman kuitenkin jatkaa IPCC:n kimpussa: ”IPCC:n tutkimukset ovat yleensä tietokoneajoja, jotka perustuvat ilmaston käyttäytymistä jäljitteleville malleille”. Luulisi, että jo puolen tusinaa ilmastoaiheista raporttia tehneelle tutkivalle journalistille olisi tähän mennessä selvinnyt se, että IPCC ei itse tee ilmastoennusteita. Se vetää yhteen itsenäisten tutkimuslaitosten tuloksia. Rohkenenpa myös väittää, että valtaosa IPCC:n arviointiraportteihin päätyneistä tutkimuksista on muuta kuin tietokonemallinnuksia.

Ilmastomallit väärässä?

Ilmastomalleja Backman on kritisoinut ohjelmissaan tavan takaa. Samalla hän on korostanut, kuinka ilmastoskeptiset tutkijat sen sijaan ”tutkivat havaintoja oikeasta luonnosta”, kuten hän tällä kertaa asian muotoili. Malleja hän sen sijaan pitää epäluotettavina ja todellisuudesta vieraantuneina. No, todellisuudessa mallit tietenkin perustuvat havaintoihin oikeasta luonnosta ja kuvaavat sitä varsin hyvin, mutta tämä on varmaan sivuseikka.

Joka tapauksessa, nyt Backman ilmoittaa, että ”ilmasto on viilentynyt jo vuosia”, ja jatkaa: ”Yksikään IPCC:n käyttämistä kymmenistä ilmastomalleista ei pystynyt ennustamaan käännettä. Useat tuoreet tutkimukset ennustavat viilenemisen jatkuvan vielä pitkään, jopa pari vuosikymmentä.” Melkoinen soppa tämäkin väiteryväs.

Ensinnäkin, niillä malleilla, joilla ennustetaan ilmaston tulevaisuutta sadan vuoden päähän ei kukaan odotakaan tavoitettavan kaikkea matkan varrella ilmenevää vähäistä luonnollista vaihtelua oikein. Se vain on mahdoton tehtävä. IPCC:n referoimissa malleissa ei siis tässä suhteessa ole mitään vikaa.

Toiseksi, käsittääkseni tiedossa ei suinkaan ole ”useita tutkimuksia”, jotka ennustavat viilenemistä, vaan niitä lienee ilmeisesti peräti kaksi, joista toinen on IFM-GEOMARin Noel Keenlysiden ja kollegojen tutkimus toissa keväältä. Hauskinta tosin on, että nämäkin tutkimukset ovat itse asiassa tietokonemallinnuksia. Ne ovat vain luonteeltaan erilaisia kuin sadan vuoden ennusteet, ikään kuin erittäin pitkän aikavälin sääennusteita. Mutta, jos kerran tietokoneajot ovat lähtökohtaisesti pielessä, miksi juuri nämä mallinnukset olisivat sitten uskottavia? Entä miksi Backman viittaa niihin juuri yleispätevästi sanalla tutkimus, eikä tietokoneajo tai mallinnus? Juuri tällaiset loogiset häränpyllyt ja käsitekikkailut ovat MOT:n journalistisen keinovalikoiman ytimessä.

Lisäksi, kyllä professori Richard Lindzenkin, jonka Backman nimenomaan ohjelmassaan julisti tietokonemalleista riippumattomaksi tutkijaksi käyttää Iiris-hypoteesinsa (josta kohta tarkemmin) tutkimisessa aivan vastaavia fysikaalisia malleja.

Kolmanneksi, väittämä, jonka mukaan ”ilmasto on viilentynyt jo vuosia”, on hyvin heiveröisellä pohjalla – jos sillä on pohjaa ensinkään. Esimerkiksi maapallon pintalämpötilaa seuraavien NASA GISS -mittausten mukaan tähän mennessä lämpimin vuosi on ollut 2005, eikä siitä ole kuin muutama vuosi. Muidenkin mittaussarjojen perusteella kuluva vuosikymmen on puolestaan selvästi lämpimämpi kuin yksikään aikaisempi vuosikymmen, eikä kukaan odota maapallon lämpenevän tasaisesti, vuosi vuodelta, mikä olisi täydellisen luonnotonta.

Erikoista kyllä, ilmastodebatin alkuvuosina skeptikot itse valittivat, että havaitusta lämpenemisestä ei ole vielä näyttöä riittävän pitkältä aikajaksolta ja että se mahtuu luonnollisen vaihtelun piiriin. Meteorologisesti merkitsevänä jaksona kun pidetään noin 30 vuotta. Nyt he ovat kuitenkin hylänneet tämän periaatteen tyystin ja tuijottavat itse vajaan kymmenen vuoden lämpötiloja ja väittävät maapallon alkaneen viilentyä. Todellisuudessa nyt lämpenemisessä havaittu vähäinen notkahdus mahtuu hyvin luonnolliseen vaihteluun.

Tässä kohdin ”MOT: Ilmastokatastrofi peruutettu” ylsi myös ehdottomaan pohjanoteeraukseensa piirrätttäessään ruudulle käyrän, jossa ilmastomallien ennustamaa lämpenemistä verrattiin kahteen valittuun mittaussarjaan toteutuneista lämpötilamuutoksista. Kuva alkoi vuodesta 2000. Eipä tullut valittua kovin merkitsevää ajanjaksoa. Voiko televisiografiikka tämän tarkoitushakuisemmaksi enää tulla?

Käsikirjoitus pettää?

Lisää kummallisuuksia MOT tarjoili luetellessaan, kuinka ”myös malliennusteiden povaamat katastrofaaliset seuraukset ovat hiipuneet”. Backmanin mukaan Pohjoisen Jäämeren jääpeite ”on alkanut palautua” vuoden 2007 minimistä, Etelämantereen sulaminen oli viime kesänä (!) vähäistä, merenpinnan nousu on hidastunut ja hurrikaanikaudet olleet vaimeita. ”Luonto ei ole suostunut noudattamaan sille laadittua käsikirjoitusta”.

Nämä ovat kaikki myös yhtä lailla tarkoitushakuisia tuokiokuvia prosesseista, jotka eivät tietenkään etene vuosi vuodelta kohti katastrofia. Otetaanpa vaikka Jäämeren jääpeite. Tosiasiassa se on ”palautumassa” vuoden 2007 minimistä vielä vähemmän kuin maapallo viilentymässä. Kaikki viimeaikaiset muutokset huomioon ottaenkin jääpeite pidemmällä aikavälillä kutistuu nyt 11,2 prosenttia vuosikymmenessä. Lisäksi aivan viime päivinä merijää on itse asiassa kutistunut pienemmäksi kuin koskaan tähän aikaan vuodesta.

Viimeisin ennätyksellinen hirmumyrskyvuosi puolestaan koettiin 2005. Onko siitä todella nyt niin erikoisen pitkä aika? Joka vuosiko näitäkin ennätyksiä pitäisi rikkoa? Lisäksi vaikkapa vuoristojäätiköiden, ikiroudan ja Grönlannin mannerjäätikön sulaminen ovat tuoreiden tulosten mukaan kaikki kiihtyneet, ja noudattavat täten käsikirjoitusta pelottavan hyvin.

Liikaa dramatiikkaa?

Sitä ympäristömuutoksen professori Atte Korholan päähänpinttymää, jonka mukaan ilmastonmuutoskeskustelua pitäisi jotenkin hyssytellä, en ymmärrä alkuunkaan. Nyt hän MOT:n haastateltavana kauhisteli sitä, kuinka julkisessa ilmastokeskustelussa nykyään ”vilisee termejä dramaattinen, katastrofaalinen, ennennäkemätön, ja puhutaan jopa tutkijapiireissä planeetan tuhosta ja planeetan pelastamisesta.”

Minun näkemykseni taas on, että aivan liian pitkään tutkijat – varsinkin suomalaiset – pitäytyivät kuivakoissa ja mitäänsanomattoman byrokraattisissa ilmauksissaan. Asioista pitää puhua niin kuin ne ovat. Ja jos vähänkään pahemmat ilmastoennusteet toteutuvat, seuraukset todella ovat dramaattiset, katastrofaaliset ja ennennäkemättömät.

Iiris-ilmiö pelastaa?

MOT:n loppuhuipentuma koitti, kun professori Richard Lindzen selitti Iiris-hypoteesinsa avulla, kuinka pilvet itse asiassa pelastavat maapallon ylikuumenemiselta. Ideana on, että maapallon lämmetessä lämpimien alueiden yläpuolelle pilviin aukeaa aukko, josta lämpö pääsee nousemaan ylös ja lopulta karkaamaan avaruuteen. Samalla koko vesihöyrylle laskettu takaisinkytkentä maapallon lämmittäjänä ilmoitettiin harhaluuloksi.

Lindzenin Iiris-hypoteesi on alun perin jo useamman vuoden takaa (2001). Tuolloin sitä testasivat tuoreeltaan niin NASAn kuin Washingtonin yliopiston tutkijat, mutta koetta toistaessaan he päätyivät toisiin, päinvastaisiin, tuloksiin kuin Lindzen. Heidän näkemyksensä oli, että lämpeneminen, aivan valtateorian mukaan, lisää vesihöyryä ilmassa ja näin voimistaa lämpenemistä.

Nyt Lindzen on kuitenkin lämmittänyt teoriansa uudestaan, ja blogosfäärissä tästä uudesta, vasta tänä syksynä julkaistusta hypoteesitodistelusta on jo löydetty erinäisiä puutteita.

Joka tapauksessa, nyt Lindzen siis väittää, että maapallon ilmastoherkkyys eli ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistumisesta seuraava lämmönnousu olisi noin 0,5 astetta. Toisaalta, edellisen IPCC:n arviointiraportin (2007) merkittävin yksittäinen uusi tulos oli itse asiassa se, että ilmastoherkkyys nostettiin aiemman raportin 2,5 asteesta 3,0 asteeseen. Ja kuten olen aiemmin kirjoittanut, James Hansenin vetämän tutkijaryhmän mukaan oikeampi, myös hitaat takaisinkytkennät huomioon ottava luku olisi noin 6 astetta.

Kaiken kaikkiaan ajatus käytännössä kaiken lämpenemisen mitätöivästä Iiris-ilmiöstä olisi sikäli mahdoton, että niin kauan kuin ilmakehässä pilviä riittää se estäisi myös muut kuin ihmisen aiheuttamat lämpenemiset. Maapallon pitäisi yhä pysytellä kylmimmällä jääkaudella. Tämä teoria onkin keskenään ristiriidassa sen kanssa, että toisaalta skeptikot korostavat menneiden ilmastonmuutosten olleen uskottua suurempia.

Uskottavuus koetuksella?

Sen lisäksi, että ”MOT: Ilmastokatastrofi peruutettu” ilmoitti ilmastonmuutoksen hoitavan itse itsensä, ohjelman toinen pääviesti oli, että ilmastotutkimuksessa tutkimusaineistoa on käytetty raskaasti väärin sekä pimitetty ja että tämä syö tieteen uskottavuutta. ”Aineisto taivutetaan sopimaan malliin. Pidemmän päälle tällainen alkaa olla noloa”, lausui Richard Lindzen.

Koomista kaikessa on tietysti se, että ohjelmassa toimittaja Backman itse taivutteli ilmastotieteen todellisuutta ja tuloksia vielä raskaammin aivan omien malliensa mukaiseksi. Jos tällainen toiminta jotakin syö, niin journalismin uskottavuutta.

Hupaisaa on myös se, että aina nämä ilmasto-MOT:t lopulta – ilmeisesti muutoin ylivoimaisen vastuksen edessä – kiertyvät salaliittoteorioiksi. Nytkin Lindzen sai ohjelman päätteeksi selittää, kuinka viimeaikaisessa ”ilmastohysteriassa” on loppujen lopuksi kyse siitä, että koska on kerran saatu luotua miljardien arvoiset tutkimusohjelmat ja maapallon pelastussuunnitelmat, näistä on pidettävä kiinni – vaikka sitten huijaamalla. Eipä ole Lindzenillä ja MOT:n väellä häävi kuva modernista luonnontieteestä.

Ja edellä mainitun sanoi siis muuten mies, Richard Lindzen, joka on itse toiminut ainakin kolmessa öljy-yhtiö ExxonMobilen suoraan rahoittamassa ilmastoskeptistä sanomaa levittävässä säätiössä. Nämä ovat Cato Institute, George C. Marshall Institute ja Annapolis Center for Science Based Public Policy.

Ilmastouskonto?

Entä mitkä mahtavat olla toimittaja Martti Backmanin motiivit työlleen?

Vuonna 1998 Backman julisti eräässä, myös kirjallisessa muodossa suomalaisille ympäristöasiantuntijoille jaetussa esitelmässään näin: ”Näen kasvihuoneilmiön lietsomisen ennen kaikkea hyökkäyksenä länsimaista elämänmuotoamme vastaan, ja siinä se liittyy jonoon, jossa on jo useita samaan päämäärään tähdänneitä totalitäärisiä liikkeitä. Siksi en usko siihen, ja siksi mielestäni sen torjumiseenkaan ei nykytiedon valossa pidä uhrata penniäkään.”

Näin ollen kaikki hänen mukatieteelliset argumentointinsa ilmastonmuutoksesta ovat alusta pitäen olleet pelkkää kulissia.

Nyt ”MOT: Ilmastokatastrofi peruutettu” -ohjelmaan liittyvässä blogikirjoituksessaan Backman purkaa turhautumistaan vastaavankaltaisin sanakääntein: ”Sen [ilmastonmuutoksen] avulla voimme ilmaista vastenmielisyytemme länsimaista kulutuskulttuuria kohtaan, vastustaa autoilua, edistää kasvissyöntiä sekä eläinsuojelua, suojella luonnon lajirunsautta, ja lukemattomia muita kunkin eettisessä järjestelmässä tärkeitä asioita”.

Ilmastonmuutos näyttäytyy hänelle siis edelleen ympäristönsuojelijoiden juonena ja salaliittona. Jopa uskontona: ”Ilmastokirkolla on pyhät kirjansa, IPCC:n raportit, papistonsa ja ylipapistonsa, aneensa ja vieläpä kosher-ruokansa, lähiruoka ja luomu. Ja sen jäsenillä tiskipöytänsä alla oma pieni kotialttari, patteri kierrätysastioita.”

Tässä on ilmastonmuutoksen kauheuden koko kuva, ja eihän tällaista voi sietää.

Eihän?

Kirjoittaja Pasi Toiviainen on pitkän linjan tiede- ja ympäristötoimittaja, dokumentaristi ja tietokirjailija. Kirjoitus on julkaistu alunperin YLE:n sivuilla Pasi Toiviaisen Kuumat paikat -blogissa.

Bookmark and Share




Lisätietoa

Pasi Toiviaisen kirjoutus Ylen sivuilla "Kuumat paikat" -blogissa


34

 +2%  -1%  +1%  +2%  +4%

Yhteensä kton CO2 ekv:
449
  - Maatalous:
19
%
  - Jätehuolto:
9
%
  - Lämmitys:
8
%
  - Kuluttajien sähkönkulutus:
6
%
  - Tieliikenne:
57
%
Asukasta kohden:
85
kg
Muutos edelliseen viikkoon:
 +2
%

¿Quiénes son los responsables de afrontar el cambio climático?

Source: Infobae - El cambio climático es probablemente el mayor desafío ambiental y social que enfrenta la humanidad, y que fue generado por el ser humano. Es un problema global que se resuelve en forma global, en donde existen muchos matices que hacen difícil el consenso entre los países respecto a las decisiones que deben tomarse. Sin embargo, todos reconocen el siguiente principio como marco de discusión: principio de responsabilidades comunes pero diferenciadas. Este principio reconoce que todos los países tienen responsabilidad común de solucionar el problema, aunque no todos en el mismo nivel y grado, ya que históricamente los países desarrollados han contaminado más a efecto de construir sus economías que aquellos que están en vías de desarrollo. Y no todos los países tienen la misma capacidad y recursos para enfrentar la problemática.

Consecuencias del cambio climático en los peces

Source: El tiempo - Una subida de 2°C altera la metilación del ADN y la expresión de genes claves para la supervivencia y el desarrollo. Este estudio ofrece una nueva visión sobre las consecuencias del cambio climático en los peces a través de modificaciones epigenéticas en todo el genoma

Could evaporation be the next renewable energy?

Source: Reuters - Wind and solar power are growing as sustainable alternatives to fossil fuels, but storing renewable energy through the night, when the sun isn?t shining, or when no wind is rotating the turbines, remains a hurdle.

Figueres: ?Estados Unidos pierde competitividad saliendo del Acuerdo de París?

Source: EFE Verde - La ex secretaria de cambio climático de la ONU que alcanzó el Acuerdo de París y actual directora del proyecto Misión 2020, Christiana Figueres, subraya que EE.UU. "se queda rezagado y pierde competitividad" abandonando el Acuerdo de París y cediendo a otros países el liderazgo de la economía baja en carbono.

Reducir la deforestación e incrementar captura de CO2 en el suelo, una estrategia climática y de seguridad alimentaria

Source: El Periódico - Las políticas climáticas que se centran en la agricultura y los bosques podrían llevar al aumento de los precios de los alimentos, pero reducir la deforestación e incrementar la captura de carbono en la agricultura podría reducir significativamente las emisiones de gases de efecto invernadero, evitando riesgos para la seguridad alimentaria, según un nuevo estudio publicado en 'Environmental Research Letters'.

Kunnat CO2-raportissa

Alavus
Aura
Espoo
Eurajoki
Forssa
Hamina
Hankasalmi
Hartola
Hausjärvi
Heinola
Helsinki
Hollola
Hyvinkää
Hämeenkyrö
Hämeenlinna
Iisalmi
Iitti
Ikaalinen
Ilmajoki
Ilomantsi
Imatra
Janakkala
Joensuu
Jokioinen
Jyväskylä
Järvenpää
Kaarina
Kangasala
Karkkila
Kauniainen
Kemi
Kemiönsaari
Kerava
Kirkkonummi
Kiuruvesi
Kokkola
Kotka
Kouvola
Kuhmoinen
Kuopio
Kuortane
Kurikka
Kuusamo
Kärkölä
Lahti
Laitila
Lappeenranta
Lapua
Lieto
Lohja
Loimaa
Loviisa
Masku
Mikkeli
Mynämäki
Mäntsälä
Mänttä-Vilppula
Naantali
Nakkila
Nousiainen
Nurmijärvi
Orimattila
Oulu
Padasjoki
Paimio
Parainen
Parikkala
Pirkkala
Pori
Pornainen
Porvoo
Posio
Punkalaidun
Pyhtää
Raahe
Raisio
Rauma
Riihimäki
Rovaniemi
Rusko
Salo
Sastamala
Sauvo
Seinäjoki
Sipoo
Somero
Suomussalmi
Suonenjoki
Sysmä
Taivalkoski
Tampere
Turku
Tuusula
Ulvila
Uusikaupunki
Vaasa
Vantaa
Varkaus
Vihti
Ylivieska
Ylöjärvi
Äänekoski







Etelä-Suomen Lääni Länsi-Suomen lääni Itä-Suomen lääni Oulun lääni Lapin lääni