Tilaa uutiskirje RSS-syöte
Sunnuntai 19.01.2020

Ilmastouutisia

Leo Stranius:

”Tilanne on huolestuttava”


03.11.2009 14:45

Britannian hallituksen julkistama ennustekartta (CO2-raportti 23.10.)
tuo kouriintuntuvasti esille seuraukset, mikäli ilmasto lämpenee neljällä asteella. Tämä on Britannian ilmatieteen laitoksen mukaan nykyisellä kasvihuonekaasujen päästökehityksellä mahdollista jo vuonna 2060.

Tilanne on vakava. Kasvihuonekaasupäästöt ilmakehään lisääntyvät nopeammin kuin pahimmissakaan ennusteissa on arvioitu. Mikäli ilmasto lämpenee yli kaksi astetta, ovat muutokset niin dramaattisia, että yhteiskunnat eivät enää pysty välttämättä sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin. Maailmanlaajuisesti päästöt on saatava käännettyä laskuun viimeistään vuoteen 2015 mennessä.

Tilanne on huolestuttava myös siitä syystä, että merkittävin kasvihuonekaasu eli hiilidioksidi pysyy ilmakehässä hyvin pitkään.

Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) mukaan noin 20 prosenttia nykyisistä hiilidioksidipäästöistämme on ilmakehässä vielä vuonna 3009, vaikka suurin osa päästöistä imeytyykin melko nopeasti meriin ja kasvillisuuteen.

Susan Solomonin arvostettu tutkijaryhmä on hiljattain arvioinut, että jopa 40 prosenttia tämän vuosisadan hiilidioksidipäästöistä on ilmakehässä vielä tuhannen vuoden päästä. Ilmaston lämmetessä merien ja kasvillisuuden hiilinielu heikkenee. Näin yhä suurempi osa päästöistä jää ilmakehään.

Tutkijoiden mukaan hiilidioksidipäästöjen vaikutus maapallon ilmastoon on kestoltaan mahdollisesti pidempi kuin ydinjätteen, joka pysyy vaarallisen radioaktiiviisena vähintään 100 000 vuotta.

Kaikki tämä tarkoittaa sitä, että päästötarkastelussa kannattaisi käyttää yhteenlaskettuja eli kumulatiivisia päästöjä, joita ilmakehään voimme enää päästää, jotta kahden asteen lämpenemistavoite voitaisiin saavuttaa.

Viime aikoina on julkaistu useita tutkimuksia, jotka ottavat huomioon hiilidioksidin pitkän viipymisajan ilmakehässä ja joiden pohjalta on arvioitu sallittujen päästöjen määrää.

Nykyisin maailman hiilidioksidipäästöt yhdessä metsien hakkuun kanssa ovat noin 35 gigatonnia (Gt) vuodessa. Esimerkiksi Myles Allen tutkijaryhmineen päätyi siihen, että ilmakehään saa päästää enää korkeintaan 1 830 Gt hiilidioksidia seuraavien 500 vuoden aikana, jotta alle kahden asteen lämpenemishaarukassa voidaan pysyä.

Malte Meinhausenin tutkijaryhmä puolestaan arvioi, että yli 700 Gt päästöt vuosina 2010–2050 aiheuttavat neljänneksen riskin yli kahden asteen lämpenemiselle. Päästöjen nykytasolla Allenin 500 vuoden kiintiö poltetaan 40 vuodessa ja Meinhausenin hiilibudjetti on ylitetty jo vuonna 2030.

Britannian ja maailman johtavan ilmastotutkimuskeskuksen Hadley Centren tutkijat arvioivat, että mikäli kahden asteen lämpeneminen halutaan välttää, on päästöjä vähennettävä globaalisti kolme prosenttia vuodessa joka ainoa vuosi vuodesta 2010 alkaen. Päästöjen kasvu on ollut 2000-luvulla päinvastoin noin kolme prosenttia vuodessa.

Päästöjen riittävä vähentäminen on sekä teknisesti että taloudellisesti mahdollista. Tämä edellyttää kuitenkin poliittisen tahdon löytymistä Kööpenhaminan ilmastokokouksessa.

Päätösten tekemisen ei uskoisi olevan liian vaikea nykyisille päättäjille, jotka ovat todennäköisesti viimeisiä, jotka kehityssuuntaan voivat vielä vaikuttaa.

Kirjoittaja on Luonto-Liiton pääsihteeri. Teksti on julkaistu myös Helsingin Sanomissa mielipidekirjoituksena4.11.2009.

Bookmark and Share




Lisätietoa

Uutinen Britannian hallituksen ennustekartasta
Leo Stranius: Ekokaupunkien Eurooppa
Leo Stranius: Onko lasten tekeminen ilmastorikos
Leo Stranius: Vähähiilisien kesäloman askelmerkkejä
Leo Stranius: Haluan reaaliaikaisen sähkönkulutuksen mittauksen


52


Annika Kangas:
Metsänkasvatus on taitolaji – hakkuutapojen vastakkainasettelu ei kanna pitkälle
Juha Lehtonen, Antti Arasto:
Voivatko uudet hiilen lähteet ja uusiutuva sähkö vähentää maankäytön muutospaineita?
Jaana Kaipainen, Tarja Tuomainen:
Metsäkadon päästöt ja niiden vähentäminen Suomessa
Marja Järvelä:
Kuluttajista ilmastokansalaisiksi
Ilkka Savolainen:
Turvepeltojen päästöjä pitää vähentää
Antti Mäkelä:
Rankkasateet ja rajuilmat - mihin pitää varautua tulevaisuudessa?
Sanna Kopra:
Kiina nousemassa ilmastopolitiikan johtajaksi?
Pinja Sipari:
Ilmastokasvatusta opettajille
Anne Tolvanen:
Terve luonto osaksi maankäyttöä
Ilkka Savolainen, Sanna Syri:
Puusähköllä ajaa pidemmälle kuin puudieselillä - kumpaan metsiämme siis kannattaa käyttää?
Mikko Alestalo:
Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus jatkaa kasvuaan
Eemeli Tsupari, CO2Esto:
Lehmän lannalla liikenteeseen
Unto Eskelinen:
Yksinkertainen viesti ympäristökestävyydestä
Ilkka Savolainen:
Puun energiakäyttö ei ole ongelmatonta
Antti Iho:
Rajoja ja rakkautta ympäristönsuojelussa
Riitta Silvennoinen:
Bemarin uusi ekologinen elämä
Leena Kontinen:
Ihmisten Pariisi - muutos on alkanut
Piia Moilanen:
Tuottavuusloikka pyöräillen
Teija Lahti-Nuuttila:
Energiatehokkuudella vähemmästä enemmän
Jussi Uusivuori:
Väärät verot tulevat kalliiksi
Aki Mäki-Petäys:
Vaelluskalojen kohtalon hetki - nyt on aika toimia
Oras Tynkkynen:
Pariisin voittajat
Oras Tynkkynen:
Uusi sopimusluonnos avattuna
Emma Lommi:
Ilmastonmuutos on merkittävimpiä globaaleja terveys- ja tasa-arvokysymyksiä
Hanna-Liisa Kangas:
Teknologiayhteistyö tapahtuu kentällä - ei työpajoissa

Lisää blogeja >>