Tilaa uutiskirje RSS-syöte
Tiistai 04.08.2020

Blogi

Juha-Matti Katajajuuri:

Saadaanko elintarvikkeiden jalanjäljet pakkauksiin?


22.04.2010 17:31

Suomalaisten kulutuksen ympäristövaikutuksista ruoan ja ravinnon osuus on jopa yli kolmannes ja ilmastovaikutuksistakin niiden osuus on 15-25 prosenttia. Siksi on ymmärrettävää, että yhä suurempi osuus kuluttajista toivoo elintarvikkeiden ympäristövaikutuksista kertovia tietoja pakkauksiin ja haluaa niiden avulla vertailla tuotteiden ympäristöystävällisyyttä.

Viimeaikaisten kyselytutkimusten mukaan moni suomalainen olisi valmis toimimaan ympäristön hyväksi omien ruokavalintojen kautta ja haluaisi hiilijalanjälkimerkinnän pakolliseksi tuotteisiin. Useat elintarvikeyritykset ja kauppaketjut Euroopassa sekä Aasiassa ovatkin jo lanseeranneet omia tapojaan ja merkkejään viestiä elintarvikkeiden ilmastovaikutuksista. Suomessa hiilijalanjälkiarvot löytyvät muutamista Raision tuotteista.

Kuluttajalle ja ketjulle yhteinen kieli

Ovatko kansalaisten toiveet vielä ylimitoitettuja elintarvikkeiden hiilimerkinnän suhteen? Onko olennaisempaa ymmärtää erityyppisten ruokatuotteiden erot suhteessa toisiinsa, vai vertailla esimerkiksi ravitsemuksellisesti samanarvoisia tuotteita toisiinsa? Hiilimerkintöjenkin osalta molempia esimerkkejä on olemassa. Ja molempia tarvitaankin eli tietoa sekä tuoteryhmien välisistä että rinnakkaisten tuotteiden eroista.

Myös kuluttajaviestintä ja pakkausten suunnittelijat ovat suuren haasteen edessä ennen kuin merkinnät ovat ymmärrettäviä ja ne on mahdutettu järkevästi pakkauksiin.

Elintarvikkeiden hiilijalanjälkienlaskentaan ja -merkintöihin liittyen maa- ja metsätalousministeriön Laatuketju ja MTT järjestävät tiistaina 11.5. elintarvikeketjun sidosryhmille Climate Communication -hankkeen työpajan, jonka tarkoituksena on käynnistää kansallinen laajapohjainen keskustelu elintarvikkeiden hiilimerkinnöistä elintarvikeketjun sidosryhmien kesken.

Merkintöihin kaivataan yhtenäisyyttä

Tuotteista löytyy aikaisemmin lanseerattujen merkkien ohella uusia pakkausmerkintöjä, kuten hiilijalanjälkilukemia ja ilmastomerkkejä. Raisiolla on vesijalanjälkimerkki. Ruotsalaisessa Max-hampurilaisketjun ravintoloissa voi hinnan ohella vertailla annosten ja hampurilaisten hiilijalanjälkiä. Ranskalaisen E.Leclerc-kauppaketjun muutamissa kaupoissa kassakuittiin tulostuu ostosten yhteenlaskettu hiilijalanjälki. On myös yksittäisiä väittämiä hiilineutraaleista elintarvikkeista.

Lisäksi kehitteillä on monikriteerisiä vapaaehtoisia ympäristömerkkejä. EU:n Kukka-ympäristömerkin ja pohjoismaisen Joutsen-ympäristömerkin työryhmät pohtivat parhaillaan, voisiko elintarvikkeille asettaa tuoteryhmäkohtaiset ympäristökriteerit. Tämä mahdollistaisi ympäristöystävällisimpien valintojen tekemisen tuoteryhmien sisällä. Ranska on panemassa vielä paremmaksi: siellä puuhataan jo ensi vuonna alkavaa pakollista ja kattavaa ympäristömerkintää laajalle tuotekirjolle.

Ei ole pelkkä sattuma, että juuri ilmastovaikutukset ovat nousseet keskiöön merkintä- ja vertailukeskustelussa. Ilmastovaikutukset ovat ainoa ympäristövaikutusluokka, jossa vaikutuksia voidaan kunnolla vertailla. Paikallisesti tai alueellisesti vaikuttavien rehevöittävien päästöjen tai vesijalanjäljen lukemat eivät ole vertailukelpoisia..

Hiilijalanjälkien luotettava vertailu vielä mahdotonta

Hiilijalanjälkien viestinnässä, laskentamenetelmissä sekä standardeissa on suuria eroja eri yrityksien ja maiden välillä. Toistaiseksi ei ole olemassa globaalisti yhteisesti hyväksyttyjä pelisääntöjä laskennalle, mutta standardisointipyrkimykset ovat aktiivisempia kuin koskaan aikaisemmin. On syntynyt jopa hieman keskenään kilpailevia standardeja, kuten PAS 2050, WRI/WBCSD GHG protocol ja ISO 14067. Lisäksi on useita maa- ja yrityskohtaisia laskentaprotokollia, joita ilmaantuu jatkuvasti lisää erityisesti elintarvikkeille.

Climate communication -hankkeessa analysoitiin 16 maidontuotannon ilmastovaikutuksia tutkivaa tieteellistä elinkaaritutkimusta. Tulosten vaihteluväli oli 0,4-2,0 CO2-ekvivalenttikiloa maitokiloa kohden. Vaihtelun aiheutti laskentamenetelmien sekä tuotantotapojen ja -olosuhteiden erot. Suurin osa tutkimuksista oli liian puutteellisesti raportoitu, jotta voisi arvioida yksiselitteisesti tutkimusten välisten erojen syitä.

MTT:n johtama Foodprint-tutkimuskokonaisuus pyrkii vuoteen 2012 mennessä luomaan kansallisen, elintarvikkeiden jalanjälkien harmonisoidun ja tieteeseen pohjautuvan laskentamenetelmän sekä siihen sopivat työkalut, joiden avulla yritykset voisivat laskea ympäristökuormituksen vertailukelpoisella tavalla. Hankkeessa keskitytään hiili- ja vesijalanjäljen ohella rehevöittäviin ja happamoittaviin päästöihin.

Merkit kannustavat kehitystyöhön

Tutkimus on ottanut pitkän harppauksen viime vuosina. Tietopohjat ja laskentamenettelyt ovat koko ajan tarkentuneet. Kuka olisi uskonut viisi vuotta sitten, että nyt käydään tällaista keskustelua ja vertaillaan tuotteita toisiinsa. Uusista ympäristövaikutusluokista esimerkiksi vesijalanjäljen laskenta on kuitenkin vielä kehityskaarensa alkupäässä ja siihen liittyvä keskustelu on vielä lapsen kengissä.

On myös varauduttava siihen, että biopohjaisen talouden ilmastovaikutusten laskennassa maankäytön muutosten, hiilen sitoutumisen, maaperän hiilimuutosten ja maatyyppien parempi huomioonottaminen saattaa muuttaa ruokasektorilta nykyisin laskettujen hiilijalanjälkien suuruusluokkia ja vertailuasetelmia merkittävästikin.

Toimitusketjujen tulisi jatkuvasti kehittää toimintaansa vähemmän ympäristöä kuormittavaksi. Samalla yhteiskunnallisten päättäjien ja kuluttajien pitäisi saada käyttöönsä luotettavaa tietoa, jonka perusteella kestäviä valintoja voisi tehdä. Parhaimmillaan hiilimerkit ja muut ympäristömerkit katalysoivat ja kannustavat toimitusketjuja kehittymään entistä paremmiksi.

Kirjoittaja on vanhempi tutkija, MTT Biotekniikka- ja elintarviketutkimus / Kestävä Biotaloustiimi. Puheenvuoro on alun perin julkaistu Kehittyvä Elintarvike -lehden numerossa 2/2010.

Bookmark and Share




Lisätietoa

MTT: Climate communication
MTT: Elintarvikeketjun jalanjäljen tiedonkeruu- ja laskentamenetelmien ja työkalujen kehitys


23


Annika Kangas:
Metsänkasvatus on taitolaji – hakkuutapojen vastakkainasettelu ei kanna pitkälle
Juha Lehtonen, Antti Arasto:
Voivatko uudet hiilen lähteet ja uusiutuva sähkö vähentää maankäytön muutospaineita?
Jaana Kaipainen, Tarja Tuomainen:
Metsäkadon päästöt ja niiden vähentäminen Suomessa
Marja Järvelä:
Kuluttajista ilmastokansalaisiksi
Ilkka Savolainen:
Turvepeltojen päästöjä pitää vähentää
Antti Mäkelä:
Rankkasateet ja rajuilmat - mihin pitää varautua tulevaisuudessa?
Sanna Kopra:
Kiina nousemassa ilmastopolitiikan johtajaksi?
Pinja Sipari:
Ilmastokasvatusta opettajille
Anne Tolvanen:
Terve luonto osaksi maankäyttöä
Ilkka Savolainen, Sanna Syri:
Puusähköllä ajaa pidemmälle kuin puudieselillä - kumpaan metsiämme siis kannattaa käyttää?
Mikko Alestalo:
Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus jatkaa kasvuaan
Eemeli Tsupari, CO2Esto:
Lehmän lannalla liikenteeseen
Unto Eskelinen:
Yksinkertainen viesti ympäristökestävyydestä
Ilkka Savolainen:
Puun energiakäyttö ei ole ongelmatonta
Antti Iho:
Rajoja ja rakkautta ympäristönsuojelussa
Riitta Silvennoinen:
Bemarin uusi ekologinen elämä
Leena Kontinen:
Ihmisten Pariisi - muutos on alkanut
Piia Moilanen:
Tuottavuusloikka pyöräillen
Teija Lahti-Nuuttila:
Energiatehokkuudella vähemmästä enemmän
Jussi Uusivuori:
Väärät verot tulevat kalliiksi
Aki Mäki-Petäys:
Vaelluskalojen kohtalon hetki - nyt on aika toimia
Oras Tynkkynen:
Pariisin voittajat
Oras Tynkkynen:
Uusi sopimusluonnos avattuna
Emma Lommi:
Ilmastonmuutos on merkittävimpiä globaaleja terveys- ja tasa-arvokysymyksiä
Hanna-Liisa Kangas:
Teknologiayhteistyö tapahtuu kentällä - ei työpajoissa

Lisää blogeja >>

1 vko   |   2 vko   |   1 kk   |   3 kk

Kunnat CO2-raportissa

Äänekoski
Alavus
Aura
Espoo
Eurajoki
Forssa
Hämeenkyrö
Hämeenlinna
Hamina
Hankasalmi
Hanko
Hartola
Hausjärvi
Heinola
Helsinki
Hollola
Hyvinkää
Iisalmi
Iitti
Ikaalinen
Ilmajoki
Ilomantsi
Imatra
Järvenpää
Janakkala
Joensuu
Jokioinen
Jyväskylä
Kärkölä
Kaarina
Kajaani
Kangasala
Karkkila
Kauniainen
Kemi
Kemiönsaari
Kerava
Kirkkonummi
Kiuruvesi
Kokkola
Kotka
Kouvola
Kuhmoinen
Kuopio
Kuortane
Kurikka
Kuusamo
Lahti
Laitila
Lappeenranta
Lapua
Lempäälä
Lieto
Lohja
Loimaa
Loviisa
Mäntsälä
Mänttä-Vilppula
Masku
Mikkeli
Mynämäki
Naantali
Nakkila
Nokia
Nousiainen
Nurmijärvi
Orimattila
Oulu
Padasjoki
Paimio
Parainen
Parikkala
Pirkkala
Pori
Pornainen
Porvoo
Posio
Punkalaidun
Pyhtää
Raahe
Raisio
Rauma
Riihimäki
Rovaniemi
Rusko
Salo
Sastamala
Sauvo
Seinäjoki
Sipoo
Somero
Suomussalmi
Suonenjoki
Sysmä
Taivalkoski
Tampere
Turku
Tuusula
Ulvila
Uusikaupunki
Vaasa
Vantaa
Varkaus
Vihti
Ylöjärvi
Ylivieska