Tilaa uutiskirje RSS-syöte
Torstai 02.04.2020

Blogi

Jouni Räisänen ja Petteri Huuska:

Kahden asteen tavoite karkaamassa


07.09.2009 00:52

Ihmiskunnan aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt lämmittävät maapallon ilmastoa. Euroopan unioni ja G8-maiden johtajat tavoittelevat lämpenemisen rajaamista enintään kahteen asteeseen. Mitä tämä kahden asteen tavoite merkitsee asetettavien päästötavoitteiden kannalta?

1800-luvun lopulta maapallon keskilämpö on noussut noin 0,8 astetta, joten kahden asteen rajaan on matkaa vielä 1,2 astetta. Pelivaraa on kuitenkin vähemmän kuin ensi alkuun näyttäisi.

Ensinnäkin ilmastojärjestelmä, ennen muuta valtameret, reagoi kasvihuonekaasujen lisääntymiseen viiveellä. Siinäkin tapauksessa, että ilmakehän koostumus vakiintuisi nykyiselleen, maapallo lämpenisi ilmastomallien mukaan seuraavien sadan vuoden aikana vielä puolisen astetta.

Toiseksi ihmiskunnan tuottamat pienhiukkaset ovat tähän asti kumonneet merkittävän osan kasvihuonekaasujen vaikutuksesta. Tulevaisuudessa hiukkasten jäähdytysvaikutuksen otaksutaan pienenevän, kun ilmanlaadun parantamiseen tähtäävä rikkipäästöjen vähentäminen saa vauhtia myös kehittyvissä maissa. Tämä voimistaa ilmaston lämpenemistä entisestään.

Jotta lämpeneminen ei pitkällä tähtäimellä ylittäisi kahta astetta, pitäisi ihmiskunnan ilmakehässä aiheuttamien muutosten yhteisvaikutusta kuvaavan ns. ekvivalenttihiilidioksidipitoisuuden todennäköisesti jäädä 450 ppm:n (miljoonasosan) alapuolelle. Vastaava hiilidioksidin pitoisuus olisi, muiden kasvihuonekaasujen lisääntyminen huomioon ottaen, ilmeisesti enintään 400 ppm.

Nykyinen hiilidioksidipitoisuus on 387 ppm ja viimeaikaisella kasvuvauhdilla 400 ppm:n raja ylittyy noin vuonna 2015. Pitoisuustason 400 ppm ylittymisen jälkeen täytyisi fossiilisten polttoaineiden aiheuttamat hiilidioksidipäästöt ja sademetsien hakkuu lopettaa kokonaan sekä vahvistaa hiilinieluja, jotta ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta voitaisiin edes pitkällä aikavälillä alentaa.

Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n puheenjohtaja Rajendra Pachauri on hiljattain kertonut itse kannattavansa hiilidioksidipitoisuustavoitteen asettamista tasolle 350 ppm, mikä on 37 ppm nykytasoa alempana.

Hiilidioksidi on luonnon kierrossa jopa vuosisatoja säilyvä kaasu. Hyvän nyrkkisäännön mukaan ilmakehän hiilidioksidipitoisuus tiettynä aikana määräytyy siihenastisten päästöjen kokonaismäärästä, päästöjen ajoituksen vaikuttaessa paljon vähemmän. Esimerkiksi 450 ppm:n hiilidioksidipitoisuutta vastaisivat IPCC:n vuoden 2007 raportissa esitettyjen tulosten mukaan tällä vuosisadalla noin 1 800 gigatonnin hiilidioksidipäästöt. Hiilidioksidipitoisuuden vakiintuessa tälle tasolle lämpeneminen nousisi IPCC:n arvion mukaan pitkällä tähtäimellä lähelle kolmea astetta, kun otetaan huomioon myös muiden kasvihuonekaasujen vaikutus.

Vuonna 2006 hiilidioksidipäästöjä syntyi fossiilisten polttoaineiden käytöstä ja sementin valmistuksesta noin 30 gigatonnia sekä sademetsien hakkuista ja muista maankäytön muutoksista 5,5 gigatonnia, yhteensä 35,5 gigatonnia. 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä ihmiskunta tuottaa kaikkiaan noin 300 gigatonnin hiilidioksidipäästöt. 450 ppm:n pitoisuustavoite sallii siis enää noin 1 500 gigatonnin päästöt. Nykypäästöillä tämä tapahtuisi noin 40 vuodessa.

Jos teollisuusmaat vähentäisivät nykyisiä vuosittaisia noin 15 gigatonnin hiilidioksidipäästöjään esimerkiksi 20 prosenttia vuoteen 2020, 80 prosenttia vuoteen 2050 ja lopettaisivat ne kokonaan vuoteen 2100 mennessä, niin niiden päästöt vuosina 2010-2100 olisivat yhteensä luokkaa 470 gigatonnia. Tuolloin kehittyvien maiden, joissa suuri valtaosa ihmisistä asuu, päästöille jäisi tilaa noin 1 030 gigatonnia.

Nykyisin kehittyvien maiden vuosittaiset hiilidioksidipäästöt ovat noin 21 gigatonnia. Myös niiltä edellytetään siis suuria päästövähennyksiä, jos 450 ppm:n tavoitteessa halutaan pysyä. Toisaalta kehittyvien maiden pyrkimys nousta köyhyydestä lähemmäs länsimaista elintasoa johtaa lähes väistämättä niiden energiankulutuksen kasvuun. Kehittyvät maat tarvitsevatkin suurta taloudellista tukea teollisuusmailta, jotta ne voivat kehittää omaa talouttaan vähähiilisellä tavalla. Merkittävä osa nopeasti kehittyvien maiden päästöjen kasvusta on myös johtunut siitä, että ne ovat alkaneet valmistaa entistä enemmän vientituotteita länsimaiden tarpeisiin.

Kahden asteen tavoite on siis erittäin haastava. IPCC:n kaikkein alhaisimpien päästöjen ns. B1-skenaario, jota on pidetty hyvin optimistisena, kasvattaisi hiilidioksidipitoisuuden tällä vuosisadalla noin 540 ppm:ään. Tästä seuraisi IPCC:n arvion mukaan pitkällä tähtäimellä 3,2-4,0 asteen lämpeneminen esiteolliseen aikaan nähden, kun muutkin kasvihuonekaasut otetaan huomioon.

Neljän asteen lämpeneminen johtaisi todennäköisesti Grönlannin ja mahdollisesti myös Länsi-Antarktiksen jäätiköiden sulamiseen. Näiden jäätiköiden sulaminen nostaisi merenpintaa satojen tai tuhansien vuosien kuluessa noin kymmenellä metrillä. Ilmastomallien mukaan esimerkiksi Välimeren, Kalifornian ja Kaakkois-Australian alueilla elinolot muuttuisivat täysin kuivuuden, kuumuuden ja maastopalojen yleistyessä, mikä saattaisi johtaa aavikoitumiseen ja muuttoaaltoon. Myös vuoristojäätiköiden sulamisesta ja monsuunisateiden muutoksista monissa kehittyvissä maissa seuraava vesipula on äärimmäisen vakava riski. Hiilidioksidin pitoisuustaso 550 ppm on myös raja, jolloin valtamerten ekosysteemit alkaisivat merentutkijoiden mukaan vakavasti häiriintyä happamoitumisen vuoksi.

Arvostetun amerikkalaisen MIT-yliopiston tuoreen ilmastomallinnuksen mukaan vielä olisi todennäköisesti mahdollista päästä 2-3 asteen lämpenemistasolle voimakkailla päästöjen hillintätoimilla. Ilman ilmastopolitiikkaa ilmasto näyttäisi kuitenkin lämpenevän jopa viisi astetta tällä vuosisadalla. Onkin enemmän kuin toivottavaa, että joulukuussa Kööpenhaminassa tehtävä ilmastosopimus on riittävän kunnianhimoinen.

Kirjoittajat: Petteri Huuska ympäristösuunnittelija, Helsingin kaupungin ympäristökeskus sekä Jouni Räisänen, yliopistonlehtori, Helsingin yliopiston fysiikan laitos. Räisänen on yksi IPCC:n 4. arviointiraportin kirjoittajista. Kirjoitus on julkaistu alunperin ilmasto.org sivustolla.

Bookmark and Share






10


Annika Kangas:
Metsänkasvatus on taitolaji – hakkuutapojen vastakkainasettelu ei kanna pitkälle
Juha Lehtonen, Antti Arasto:
Voivatko uudet hiilen lähteet ja uusiutuva sähkö vähentää maankäytön muutospaineita?
Jaana Kaipainen, Tarja Tuomainen:
Metsäkadon päästöt ja niiden vähentäminen Suomessa
Marja Järvelä:
Kuluttajista ilmastokansalaisiksi
Ilkka Savolainen:
Turvepeltojen päästöjä pitää vähentää
Antti Mäkelä:
Rankkasateet ja rajuilmat - mihin pitää varautua tulevaisuudessa?
Sanna Kopra:
Kiina nousemassa ilmastopolitiikan johtajaksi?
Pinja Sipari:
Ilmastokasvatusta opettajille
Anne Tolvanen:
Terve luonto osaksi maankäyttöä
Ilkka Savolainen, Sanna Syri:
Puusähköllä ajaa pidemmälle kuin puudieselillä - kumpaan metsiämme siis kannattaa käyttää?
Mikko Alestalo:
Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus jatkaa kasvuaan
Eemeli Tsupari, CO2Esto:
Lehmän lannalla liikenteeseen
Unto Eskelinen:
Yksinkertainen viesti ympäristökestävyydestä
Ilkka Savolainen:
Puun energiakäyttö ei ole ongelmatonta
Antti Iho:
Rajoja ja rakkautta ympäristönsuojelussa
Riitta Silvennoinen:
Bemarin uusi ekologinen elämä
Leena Kontinen:
Ihmisten Pariisi - muutos on alkanut
Piia Moilanen:
Tuottavuusloikka pyöräillen
Teija Lahti-Nuuttila:
Energiatehokkuudella vähemmästä enemmän
Jussi Uusivuori:
Väärät verot tulevat kalliiksi
Aki Mäki-Petäys:
Vaelluskalojen kohtalon hetki - nyt on aika toimia
Oras Tynkkynen:
Pariisin voittajat
Oras Tynkkynen:
Uusi sopimusluonnos avattuna
Emma Lommi:
Ilmastonmuutos on merkittävimpiä globaaleja terveys- ja tasa-arvokysymyksiä
Hanna-Liisa Kangas:
Teknologiayhteistyö tapahtuu kentällä - ei työpajoissa

Lisää blogeja >>

1 vko   |   2 vko   |   1 kk   |   3 kk

Kunnat CO2-raportissa

Äänekoski
Alavus
Aura
Espoo
Eurajoki
Forssa
Hämeenkyrö
Hämeenlinna
Hamina
Hankasalmi
Hanko
Hartola
Hausjärvi
Heinola
Helsinki
Hollola
Hyvinkää
Iisalmi
Iitti
Ikaalinen
Ilmajoki
Ilomantsi
Imatra
Järvenpää
Janakkala
Joensuu
Jokioinen
Jyväskylä
Kärkölä
Kaarina
Kajaani
Kangasala
Karkkila
Kauniainen
Kemi
Kemiönsaari
Kerava
Kirkkonummi
Kiuruvesi
Kokkola
Kotka
Kouvola
Kuhmoinen
Kuopio
Kuortane
Kurikka
Kuusamo
Lahti
Laitila
Lappeenranta
Lapua
Lempäälä
Lieto
Lohja
Loimaa
Loviisa
Mäntsälä
Mänttä-Vilppula
Masku
Mikkeli
Mynämäki
Naantali
Nakkila
Nokia
Nousiainen
Nurmijärvi
Orimattila
Oulu
Padasjoki
Paimio
Parainen
Parikkala
Pirkkala
Pori
Pornainen
Porvoo
Posio
Punkalaidun
Pyhtää
Raahe
Raisio
Rauma
Riihimäki
Rovaniemi
Rusko
Salo
Sastamala
Sauvo
Seinäjoki
Sipoo
Somero
Suomussalmi
Suonenjoki
Sysmä
Taivalkoski
Tampere
Turku
Tuusula
Ulvila
Uusikaupunki
Vaasa
Vantaa
Varkaus
Vihti
Ylöjärvi
Ylivieska