Tilaa uutiskirje RSS-syöte
Torstai 04.06.2020

Blogi

Leo Stranius:

Onko lasten tekeminen ilmastorikos?


10.08.2009 22:39

Sari Mikkonen kysyi keväällä (19.5.) ensimmäisessä blogikirjoituksessaan, onko lasten tekeminen ilmastorikos. Rikoksesta tuskin voi puhua. Kysymystä ei voida kuitenkaan sivuuttaa. Lasten hankinta on myös ilmasto- ja ympäristökysymys mitä suurimmassa määrin.

Vaikka yksityisen kulutuksen kasvihuonekaasupäästöistä suurin osa syntyy asumisesta, liikkumisesta ja ruuasta, on nykyisen liikakulutuksen taustalla tietysti se, että meitä on maapallolla liikaa suhteessa käyttämiimme resursseihin. Harvoin lasten hankinnan yhteydessä asiaa kuitenkaan pohditaan, vaikka on selvää, että yksilön tekemistä valinnoista juuri lisääntyminen on ympäristön näkökulmasta todennäköisesti kaikkein merkittävin.

Jostain syystä keskustelu lapsipolitiikasta suomalaisessa yhteiskunnassa on pyhä asia. Keskustelu väestönkasvun hidastamisesta on liki mahdotonta ilman leimautumista linkolalaiseksi tai ihmisten vihaajaksi. Vähintään kehoitetaan aloittamaan toimenpiteet ensin omasta itsestä tai huomautetaan, että teollisuusmaiden väestönkasvu on jo kääntymässä laskuun.

Aihetta pohtii esimerkiksi Alan Weisman teoksessaan Maailma ilman meitä. Wienin väestötieteen laitoksen tutkimusjohtajan Sergei Serbovin on laskenut, että jos hedelmöitymiskykyiset naiset saisivat tästä eteenpäin synnyttää vain yhden lapsen (vuonna 2006 keskiarvo oli 2,6 lasta), nykyinen 6,5 miljardin väkiluku alenisi vuoteen 2050 mennessä miljardilla. Nykymenolla väkiluku kasvaa 9 miljardiin. Edelleen vuoteen 2075 väestö olisi vähentynyt jo lähes puoleen eli 3,43 miljardiin ja vuonna 2100 meitä olisi enää 1,6 miljardia. Näin olisimme väestömäärässä 1800-luvun lukemissa. Rasituksemme ekosysteemejä kohtaan olisi todennäköisesti vähentynyt dramaattisesti.

Amerikkalainen arkeologian ja antropologian tutkija Brian Fagan kuvaa kirjassaan Pitkä kesä ihmiskunnan sopeutumista vaihteleviin ilmasto-olosuhteisiin viimeisen 15 000 vuoden aikana. Keskeinen havainto on se, että väestönkasvun, kaupungistumisen ja teollisen vallankumouksen myötä ihminen on tullut yhä haavoittuvammaksi pienellekin ilmaston vaihtelulle samalla kun siihen reagoiminen on tullut yhä kalliimmaksi.

Faganin mukaan eloonjääminen on kiinni suuruusluokasta. Pienet metsästäjä- ja keräilijäkulttuurit (eivät toki kaikki) ovat vuosituhansien kuluessa selviytyneet ilmaston muuttuessa ketteryytensä ja liikkuvuutensa ansiosta. Haavoittuvuus on lisääntynyt kun ryhmät ovat asettautuneet asumaan pysyvästi johonkin tiettyihin paikkoihin, joissa ruokaa on ollut tarjolla yllin kyllin.

Tiheään asutut rannikkoseudut, riippuvuus energiasta ja puhtaasta juomavedestä, lisäävät kaikki väestön haavoittuvuutta ilmaston lämmetessä ja sään ääri-ilmiöiden lisääntyessä. Nykyihmisiellä ei ole edes samanlaista mahdollisuutta muuttaa muualle kuin aiemmin metsästäjä-keräilijöillä. Mitä tapauhtuisi jos esimerkiksi Grönlannin jäätikkö sulaisi ja pysäyttäisi Golf-virran. Minne pohjoismaiden ja Pohjois-Euroopan asukkaat oikein muuttaisivat? Meitä on tällä hetkellä yksinkertaisesti liikaa, jotta voisimme selviytyä ketterästi tulevaisuuden muuttuvissa olosuhteissa.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että meidän pitäisi palata 15 000 vuoden takaiseen metsästys- ja keräilykulttuuriin. Alkuun riittäisi se, että meillä olisi uskallusta puhua väestönkasvun ongelmista ja mahdollisista realistisista toimenpiteistä, jolla väkimäärää voidaan tulevina vuosikymmeninä inhimillisellä tavalla vähentää.

Olennaista on havaita, että väestönkasvun rajoittamiseen liittyvä politiikka on mitä suurimmassa määrin ihmisoikeuksien ja erityisesti naisten aseman parantamista. Lääkkeet lisääntymisen rajoittamiseen kun löytyvät tunnetusti naisten koulutuksen ja aseman kohentamisesta sekä lisääntymisterveydestä huolehtimisesta.

Brian Fagan vertaa nykyihmisen kulttuuria tankkeriin, joka ei selviydy myrskyssä yhtä ketterästi kuin pienempi purjealus. Yhtä hyvin voidaan puhua tuhoisaan myrkyyn joutumassa olevasta Ruotsin-laivasta.

Vain murto-osa matkustajista on keskittynyt hoitamaan koneita. Loput ostavat ja myyvät erilaisia turhakkeita keskenään ja viihdyttävät toisiaan. Kannella olevilla ei ole minkäänlaista merikorttia tai sääennustetta, eivätkä he edes pysty olemaan yhtä mieltä siitä, mihin heitä tarvitaan. Pieni osa äänekkäitä skeptikoita väittää edelleen, että mitään myrskyä ei ole edes olemassa tai, että sen vaikutukset ovat suotuisat. Vain harva huolestuu siitä, että pelastusveneitä ja -liivejä riittää ainoastaan joka kymmenellelle eikä oikein kukaan uskalla sanoa ruorimiehelle, että kurssia kannattaisi muuttaa ja äkkiä.

Kirjoittaja on Suomen luonnonsuojeluliiton ilmastovastaava. Kirjoitus on julkaistu myös kulutus.fi -blogissa.

Bookmark and Share




Lisätietoa

Kulutus.fi blogi
Sari Mikkonen: Äiditkö ekorikollisia
Leo Stranius: Vähähiilisen kesäloman askelmerkkejä
Leo Stranius: Haluan reaaliaikaisen sähkönkulutuksen mittauksen


16


Annika Kangas:
Metsänkasvatus on taitolaji – hakkuutapojen vastakkainasettelu ei kanna pitkälle
Juha Lehtonen, Antti Arasto:
Voivatko uudet hiilen lähteet ja uusiutuva sähkö vähentää maankäytön muutospaineita?
Jaana Kaipainen, Tarja Tuomainen:
Metsäkadon päästöt ja niiden vähentäminen Suomessa
Marja Järvelä:
Kuluttajista ilmastokansalaisiksi
Ilkka Savolainen:
Turvepeltojen päästöjä pitää vähentää
Antti Mäkelä:
Rankkasateet ja rajuilmat - mihin pitää varautua tulevaisuudessa?
Sanna Kopra:
Kiina nousemassa ilmastopolitiikan johtajaksi?
Pinja Sipari:
Ilmastokasvatusta opettajille
Anne Tolvanen:
Terve luonto osaksi maankäyttöä
Ilkka Savolainen, Sanna Syri:
Puusähköllä ajaa pidemmälle kuin puudieselillä - kumpaan metsiämme siis kannattaa käyttää?
Mikko Alestalo:
Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus jatkaa kasvuaan
Eemeli Tsupari, CO2Esto:
Lehmän lannalla liikenteeseen
Unto Eskelinen:
Yksinkertainen viesti ympäristökestävyydestä
Ilkka Savolainen:
Puun energiakäyttö ei ole ongelmatonta
Antti Iho:
Rajoja ja rakkautta ympäristönsuojelussa
Riitta Silvennoinen:
Bemarin uusi ekologinen elämä
Leena Kontinen:
Ihmisten Pariisi - muutos on alkanut
Piia Moilanen:
Tuottavuusloikka pyöräillen
Teija Lahti-Nuuttila:
Energiatehokkuudella vähemmästä enemmän
Jussi Uusivuori:
Väärät verot tulevat kalliiksi
Aki Mäki-Petäys:
Vaelluskalojen kohtalon hetki - nyt on aika toimia
Oras Tynkkynen:
Pariisin voittajat
Oras Tynkkynen:
Uusi sopimusluonnos avattuna
Emma Lommi:
Ilmastonmuutos on merkittävimpiä globaaleja terveys- ja tasa-arvokysymyksiä
Hanna-Liisa Kangas:
Teknologiayhteistyö tapahtuu kentällä - ei työpajoissa

Lisää blogeja >>

1 vko   |   2 vko   |   1 kk   |   3 kk

Kunnat CO2-raportissa

Äänekoski
Alavus
Aura
Espoo
Eurajoki
Forssa
Hämeenkyrö
Hämeenlinna
Hamina
Hankasalmi
Hanko
Hartola
Hausjärvi
Heinola
Helsinki
Hollola
Hyvinkää
Iisalmi
Iitti
Ikaalinen
Ilmajoki
Ilomantsi
Imatra
Järvenpää
Janakkala
Joensuu
Jokioinen
Jyväskylä
Kärkölä
Kaarina
Kajaani
Kangasala
Karkkila
Kauniainen
Kemi
Kemiönsaari
Kerava
Kirkkonummi
Kiuruvesi
Kokkola
Kotka
Kouvola
Kuhmoinen
Kuopio
Kuortane
Kurikka
Kuusamo
Lahti
Laitila
Lappeenranta
Lapua
Lempäälä
Lieto
Lohja
Loimaa
Loviisa
Mäntsälä
Mänttä-Vilppula
Masku
Mikkeli
Mynämäki
Naantali
Nakkila
Nokia
Nousiainen
Nurmijärvi
Orimattila
Oulu
Padasjoki
Paimio
Parainen
Parikkala
Pirkkala
Pori
Pornainen
Porvoo
Posio
Punkalaidun
Pyhtää
Raahe
Raisio
Rauma
Riihimäki
Rovaniemi
Rusko
Salo
Sastamala
Sauvo
Seinäjoki
Sipoo
Somero
Suomussalmi
Suonenjoki
Sysmä
Taivalkoski
Tampere
Turku
Tuusula
Ulvila
Uusikaupunki
Vaasa
Vantaa
Varkaus
Vihti
Ylöjärvi
Ylivieska