Tilaa uutiskirje RSS-syöte
Maanantai 17.02.2020

Ilmastouutisia

Järvien globaali happikato on seurausta ihmisen toiminnasta


27.01.2016 09:00

Tulokset osoittavat happikatojen muodostuneen kiihtyvällä tahdilla 1800-luvun puolenvälin jälkeen.

Kansainvälinen tutkimusryhmä julkaisi Global Change Biology -lehdessä 365 järveä ympäri maailmaa kattavan tutkimusaineiston, jonka mukaan järvien happikadot alkoivat voimistua 1800-luvun loppupuolella, noin 70 vuotta aikaisemmin kuin vastaava ilmiö levisi rannikon läheisille merialueille. Happikadot ovat saaneet alkunsa ihmistoiminnasta ja ravinteiden lisääntyneestä huuhtoutumisesta, eivätkä niinkään ilmastonmuutoksesta. Suomesta tutkimukseen osallistui Antti E.K. Ojala Geologian tutkimuskeskuksesta.

Veteen liuennut happi on olennainen osa vesistöjen hyvinvointia. Järvien happikato on uhka makean veden varastoille, ekosysteemien toiminnalle, biodiversiteetille ja vesistöjen virkistyskäytölle. Ihmisen aiheuttama järvien rehevöityminen sekä ilmaston lämpeneminen lisäävät järvien perustuotantoa ja johtavat usein hapen vähenemiseen ja happikatoihin vesistöjen pohjalla. Näiden kahden tekijän erottaminen on kuitenkin haastavaa, koska pitkäaikaiset vedenlaadun seurantasarjat ulottuvat tavallisesti vain muutamia vuosikymmeniä ajassa taaksepäin. Lisäksi vesistöjen rehevöityminen ja happikadot ovat myös luonnollisia ilmiöitä, jotka tapahtuvat myös ilman ihmisen vaikutusta valuma-alueella.

Pohjasedimenttien rakenne ja ulkonäkö kertovat järvien syvänteiden happipitoisuudesta ja vesistöjen tilan kehityksestä pitkällä aikavälillä. Happikatojen alkaminen ilmenee tyypillisesti tasalaatuisen sedimentin muuttuessa sulfidipitoiseksi, tummaksi laminoiduksi liejuksi. Usein laminaatiot muodostavat vuosikerrallisen rakenteen, kuten puiden vuosirenkaat, mikä edesauttaa sedimenttisarjojen ajoittamista.

Nyt julkaistussa tutkimuksessa kerättiin tietoa happikadon alkamisajankohdasta 365 järvestä ympäri maailmaa 1700-luvun alusta lähtien. Tutkitut järvet sijaitsevat eri ilmastovyöhykkeillä, laaja-alaisissa ekosysteemeissä ja erityyppisissä geologisissa ympäristöissä. Ihmisen toiminta on vaikuttanut ja vaikuttaa edelleen niiden valuma-alueilla vaihtelevasti.

Tulokset osoittavat happikatojen muodostuneen kiihtyvällä tahdilla 1800-luvun puolenvälin jälkeen. Tämä todettiin yhteensä 71 tutkimusjärvessä (n. 20 %). Kyseiset järvet sijaitsevat tyypillisesti tiheään asutuilla alueilla, joissa järviin on kohdistunut huomattavaa pistemäisestä ja alueellista kuormitusta. Tutkimuksen mukaan ilmastonmuutos (sadanta, lämpötila) ei ollut merkittävä happikadon muodostumiseen ja yleistymiseen vaikuttanut tekijä.

Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa tehdyistä vesistöjen kunnostustoimenpiteistä (mm. valuma-alueiden kuormituksen vähentäminen) huolimatta useimpien huonohappisten järvien tila on pysynyt muuttumattomana myös viime vuosikymmeninä. Tämä kertoo järvien heikosta sietokyvystä ja sisäisen kuormituksen merkityksestä. Ilmastonmuutoksen aiheuttama sisävesien viimeaikainen lämpeneminen, erityisesti pohjoisilla leveysasteilla, ei todennäköisesti tule ainakaan helpottamaan tilannetta.

Lisätietoja: GTK, Antti E.K. Ojala, puh. 040-8489796, antti.ojala@gtk.fi

Lähde:
Jenny, J-P., Francus, P., Normandeau, A., Lapointe, F., Perga, M-E., Ojala, A.E.K., Schimmelmann, A. & Zolitschka, B. Global spread of hypoxia in freshwater ecosystems during the last three centuries is caused by rising local human pressure. Global Change Biology, 2016 http://dx.doi.org/10.1111/gcb.13193

Antti Ojala/CO2-raportti

Bookmark and Share






4


Annika Kangas:
Metsänkasvatus on taitolaji – hakkuutapojen vastakkainasettelu ei kanna pitkälle
Juha Lehtonen, Antti Arasto:
Voivatko uudet hiilen lähteet ja uusiutuva sähkö vähentää maankäytön muutospaineita?
Jaana Kaipainen, Tarja Tuomainen:
Metsäkadon päästöt ja niiden vähentäminen Suomessa
Marja Järvelä:
Kuluttajista ilmastokansalaisiksi
Ilkka Savolainen:
Turvepeltojen päästöjä pitää vähentää
Antti Mäkelä:
Rankkasateet ja rajuilmat - mihin pitää varautua tulevaisuudessa?
Sanna Kopra:
Kiina nousemassa ilmastopolitiikan johtajaksi?
Pinja Sipari:
Ilmastokasvatusta opettajille
Anne Tolvanen:
Terve luonto osaksi maankäyttöä
Ilkka Savolainen, Sanna Syri:
Puusähköllä ajaa pidemmälle kuin puudieselillä - kumpaan metsiämme siis kannattaa käyttää?
Mikko Alestalo:
Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus jatkaa kasvuaan
Eemeli Tsupari, CO2Esto:
Lehmän lannalla liikenteeseen
Unto Eskelinen:
Yksinkertainen viesti ympäristökestävyydestä
Ilkka Savolainen:
Puun energiakäyttö ei ole ongelmatonta
Antti Iho:
Rajoja ja rakkautta ympäristönsuojelussa
Riitta Silvennoinen:
Bemarin uusi ekologinen elämä
Leena Kontinen:
Ihmisten Pariisi - muutos on alkanut
Piia Moilanen:
Tuottavuusloikka pyöräillen
Teija Lahti-Nuuttila:
Energiatehokkuudella vähemmästä enemmän
Jussi Uusivuori:
Väärät verot tulevat kalliiksi
Aki Mäki-Petäys:
Vaelluskalojen kohtalon hetki - nyt on aika toimia
Oras Tynkkynen:
Pariisin voittajat
Oras Tynkkynen:
Uusi sopimusluonnos avattuna
Emma Lommi:
Ilmastonmuutos on merkittävimpiä globaaleja terveys- ja tasa-arvokysymyksiä
Hanna-Liisa Kangas:
Teknologiayhteistyö tapahtuu kentällä - ei työpajoissa

Lisää blogeja >>

Kunnat CO2-raportissa

Äänekoski
Alavus
Aura
Espoo
Eurajoki
Forssa
Hämeenkyrö
Hämeenlinna
Hamina
Hankasalmi
Hanko
Hartola
Hausjärvi
Heinola
Helsinki
Hollola
Hyvinkää
Iisalmi
Iitti
Ikaalinen
Ilmajoki
Ilomantsi
Imatra
Järvenpää
Janakkala
Joensuu
Jokioinen
Jyväskylä
Kärkölä
Kaarina
Kajaani
Kangasala
Karkkila
Kauniainen
Kemi
Kemiönsaari
Kerava
Kirkkonummi
Kiuruvesi
Kokkola
Kotka
Kouvola
Kuhmoinen
Kuopio
Kuortane
Kurikka
Kuusamo
Lahti
Laitila
Lappeenranta
Lapua
Lempäälä
Lieto
Lohja
Loimaa
Loviisa
Mäntsälä
Mänttä-Vilppula
Masku
Mikkeli
Mynämäki
Naantali
Nakkila
Nokia
Nousiainen
Nurmijärvi
Orimattila
Oulu
Padasjoki
Paimio
Parainen
Parikkala
Pirkkala
Pori
Pornainen
Porvoo
Posio
Punkalaidun
Pyhtää
Raahe
Raisio
Rauma
Riihimäki
Rovaniemi
Rusko
Salo
Sastamala
Sauvo
Seinäjoki
Sipoo
Somero
Suomussalmi
Suonenjoki
Sysmä
Taivalkoski
Tampere
Turku
Tuusula
Ulvila
Uusikaupunki
Vaasa
Vantaa
Varkaus
Vihti
Ylöjärvi
Ylivieska