Tilaa uutiskirje RSS-syöte
Lauantai 07.12.2019

Blogi

Annika Kangas:

Metsänkasvatus on taitolaji – hakkuutapojen vastakkainasettelu ei kanna pitkälle


08.11.2019 08:30

Suomen puuvarat lähtivät 1950-luvulta alkaen jyrkkään nousuun. Merkittävänä syynä tähän on pidetty avohakkuisiin perustuvaa metsikkötaloutta. Toisaalta avohakkuita kritisoidaan erityisesti metsien monimuotoisuuden ja virkistyskäytön näkökulmasta, ja ratkaisuksi esitetään jatkuvapeitteistä metsänkasvatusta. Näiden menetelmien vastakkainasettelu on kuitenkin tarpeetonta, sillä sopivalla tavalla yhdisteltynä ne voivat tuottaa enemmän hyvinvointia kuin kumpikaan yksinään käytettyinä.

Viime vuosisadan alussa Suomen metsätalous perustui niin sanottuun harsintametsätalouteen. Hakkuissa poistettiin taloudellisesti arvokkaimmat puut ja lähinnä arvottomat puuyksilöt jätettiin kasvamaan. Tämä johti siihen, että valtakunnan metsien kolmannessa inventoinnissa löytyi vuonna 1956 julkaistuissa tuloksissa jopa 5 miljoonaa hehtaaria vähäpuustoisia ja heikkokasvuisia alueita. Lopulta harsintametsätalous kiellettiin, ja avohakkuisiin perustuva metsätalous on ollut vallitseva metsänkäsittelytapa vuoden 2014 uuden metsälain voimaantuloon asti. Uusi metsälaki sallii myös jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen.

Myös jatkuvapeitteisessä metsänkasvatuksessa poistetaan suurimpia ja arvokkaimpia puita. Erona aiempaan harsintametsätalouteen on se, että hakkuissa kasvamaan jätettävien puiden tulisi olla terveitä ja hyvälaatuisia. Lisäksi kasvamaan jätettäviä puita tulisi olla niin paljon, että alueen koko kasvupotentiaali (eli käytettävissä olevat ravinteet, valo ja vesi) voidaan hyödyntää.

Puuston kasvu heikkenee, jos metsikkö hakataan liian harvaksi tai esimerkiksi karuille kasvupaikoille jäävä puusto on kuusia tai koivuja, jotka tarvitsevat rehevämpiä kasvuolosuhteita. Kasvun heikkenemisen kautta heikkenee sekä metsien taloudellinen tuotto että niiden hiilensidontapotentiaali. Silloin jatkuvapeitteinen kasvatus voikin muuttua harsintametsätaloudeksi, jossa puuntuotannon kestävyys on unohdettu. Jotta näin ei kävisi, tarvitaan tutkimustietoa hakkuiden suunnitteluun sekä osaamista hakkuiden toteutukseen.

Onko meillä riittävästi tietoa jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen tueksi?


Jatkuvapeitteisestä metsänkasvatuksesta on julkaistu monia tutkimuksia, joissa se on kannattavuudeltaan todettu yhtä hyväksi tai paremmaksikin kuin avohakkuisiin perustuva metsänhoito. Lisäksi sitä pidetään monimuotoisuuden sekä virkistyskäytön suhteen monessa mielessä parempana kuin avohakkuumetsätaloutta. Miksi siitä siis tarvittaisiin lisää tutkimusta?

Tähän mennessä tehdyt tutkimukset jatkuvapeitteisestä metsänkasvatuksesta perustuvat enimmäkseen mallilaskelmiin. Mallilaskelmissa puiden kasvuun ja kehitykseen vaikuttavat kasvupaikan ravinteisuus sekä puiden keskinäinen kilpailu. Kasvupaikka antaa kasvun rajat, keskinäistä kilpailua taas säädellään hakkuilla ja hoitotoimenpiteillä. Mallilaskelmissa paras kasvatusohjelma valitaan sen perusteella, millaiseksi malli arvioi puuston kehittyvän erilaisilla hakkuuvaihtoehdoilla. Empiiristä aineistoa jatkuvapeitteisen kasvatuksen onnistumisesta on kuitenkin vain vähän.

On olemassa monia sellaisia tekijöitä, joita laskelmissa ei nykyisin huomioida lainkaan. Malli­laskelmissa esimerkiksi oletetaan, että kaikki puut ovat terveitä. Laskelmissa myrskyt, hirvet tai hyönteiset eivät vaivaa, eikä korjuuvaurioitakaan tule. Jos voidaan olettaa, että korjuuvaurioita tulee vertailtavissa hakkuutavoissa yhtä paljon, silloin niiden sisällyttäminen laskelmiin ei ole tarpeen. Tällainen tilanne on esimerkiksi samalla tapaa, mutta eri aikaan tehtyjen harvennusten keskinäinen vertailu. Jos korjuuvaurioita tulee jatkuvapeitteisessä metsänkasvatuksessa enemmän kuin tasaikäiskasvatuksessa, kuten on epäilty, se pitäisi kannattavuuslaskelmissa ottaa huomioon.

Myös laskelmien epävarmuudet ovat erilaisia. Avohakkuutaloudessa tiedetään varmasti, montako taimea alueelle istutettiin tai montako siementä kylvettiin, ja tiedetään myös, että ne sijoitettiin alueelle tasaisesti. Luontaisen uudistumisen laskelmissa oletetaan, että taimia syntyy jokaisena vuonna tasaisesti koko alueelle. Laskelmissa siis kaikki vuodet ovat keskimääräisiä siemenvuosia ja taimia syntyy joka paikkaan keskimääräisesti. Se, että huonoina siemenvuosina taimia ei synny lainkaan, ja hyvinäkin vuosina niiden sijoittuminen on epätasaista, pitäisi myös pystyä huomioimaan laskelmissa. Muutoin mallilaskelmat saattavat antaa harhaanjohtavan kuvan eri metsänkasvatusmenetelmien kannattavuudesta. Epävarmuuksien vaikutuksista meillä ei kuitenkaan ole riittävästi tietoa, ja siksi Lukekin panostaa aihepiirin tutkimukseen.

Vastakkainasettelu on tarpeetonta


Jatkuvapeitteistä metsänkasvatusta ja avohakkuisiin perustuvaa metsikkötaloutta ei ole syytä asettaa vastakkain. Jokaiseen metsikköön kannattaa valita kulloisellakin hetkellä parhaiten soveltuva kasvatusmenetelmä. Se tarkoittaa menetelmää, joka parhaiten toteuttaa omistajan juuri kyseiselle kohteelle asettamat tavoitteet, liittyivätpä ne sitten metsätalouden kannattavuuteen, monimuotoisuuteen, virkistyskäyttöön tai hiilen sidontaan.

Jatkuvapeitteistä kasvatusta pidetään usein nykyisestä metsikkötaloudesta radikaalisti poikkeavana menetelmänä, mutta näin ei tarvitsisi olla. Jatkuvapeitteisen kasvatuksen hakkuut ovat pohjimmiltaan niin sanottuja yläharvennuksia, joissa pienten puiden lisäksi poistetaan myös metsiköiden isoimpia puita. Jos samassa metsikössä tehdään useita yläharvennuksia, ollaan jo hyvin lähellä jatkuvapeitteistä kasvatusta. Sen kummempaa ideologista tai muutakaan eroa lähestymistavoissa ei välttämättä ole. Sopivalla tavalla yhdisteltynä menetelmien kirjo tuottaa enemmän hyvinvointia, paitsi talouden myös parantuneen luonnon monimuotoisuuden, virkistysarvojen tai hiilen sidonnan näkökulmasta kuin kumpikaan menetelmä yksinään käytettynä.

Annika Kangas, tutkimusprofessori/Luonnonvarakeskus
Kirjoitus on julkaistu Luonnonvarakeskuksen blogiartikkeleissa 28.10.2019

Bookmark and Share






44


Annika Kangas:
Metsänkasvatus on taitolaji – hakkuutapojen vastakkainasettelu ei kanna pitkälle
Juha Lehtonen, Antti Arasto:
Voivatko uudet hiilen lähteet ja uusiutuva sähkö vähentää maankäytön muutospaineita?
Jaana Kaipainen, Tarja Tuomainen:
Metsäkadon päästöt ja niiden vähentäminen Suomessa
Marja Järvelä:
Kuluttajista ilmastokansalaisiksi
Ilkka Savolainen:
Turvepeltojen päästöjä pitää vähentää
Antti Mäkelä:
Rankkasateet ja rajuilmat - mihin pitää varautua tulevaisuudessa?
Sanna Kopra:
Kiina nousemassa ilmastopolitiikan johtajaksi?
Pinja Sipari:
Ilmastokasvatusta opettajille
Anne Tolvanen:
Terve luonto osaksi maankäyttöä
Ilkka Savolainen, Sanna Syri:
Puusähköllä ajaa pidemmälle kuin puudieselillä - kumpaan metsiämme siis kannattaa käyttää?
Mikko Alestalo:
Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus jatkaa kasvuaan
Eemeli Tsupari, CO2Esto:
Lehmän lannalla liikenteeseen
Unto Eskelinen:
Yksinkertainen viesti ympäristökestävyydestä
Ilkka Savolainen:
Puun energiakäyttö ei ole ongelmatonta
Antti Iho:
Rajoja ja rakkautta ympäristönsuojelussa
Riitta Silvennoinen:
Bemarin uusi ekologinen elämä
Leena Kontinen:
Ihmisten Pariisi - muutos on alkanut
Piia Moilanen:
Tuottavuusloikka pyöräillen
Teija Lahti-Nuuttila:
Energiatehokkuudella vähemmästä enemmän
Jussi Uusivuori:
Väärät verot tulevat kalliiksi
Aki Mäki-Petäys:
Vaelluskalojen kohtalon hetki - nyt on aika toimia
Oras Tynkkynen:
Pariisin voittajat
Oras Tynkkynen:
Uusi sopimusluonnos avattuna
Emma Lommi:
Ilmastonmuutos on merkittävimpiä globaaleja terveys- ja tasa-arvokysymyksiä
Hanna-Liisa Kangas:
Teknologiayhteistyö tapahtuu kentällä - ei työpajoissa

Lisää blogeja >>

1 vko   |   2 vko   |   1 kk   |   3 kk

¬ŅQui√©nes son los responsables de afrontar el cambio clim√°tico?

Source: Infobae - El cambio clim√°tico es probablemente el mayor desaf√≠o ambiental y social que enfrenta la humanidad, y que fue generado por el ser humano. Es un problema global que se resuelve en forma global, en donde existen muchos matices que hacen dif√≠cil el consenso entre los pa√≠ses respecto a las decisiones que deben tomarse. Sin embargo, todos reconocen el siguiente principio como marco de discusi√≥n: principio de responsabilidades comunes pero diferenciadas. Este principio reconoce que todos los pa√≠ses tienen responsabilidad com√ļn de solucionar el problema, aunque no todos en el mismo nivel y grado, ya que hist√≥ricamente los pa√≠ses desarrollados han contaminado m√°s a efecto de construir sus econom√≠as que aquellos que est√°n en v√≠as de desarrollo. Y no todos los pa√≠ses tienen la misma capacidad y recursos para enfrentar la problem√°tica.

Consecuencias del cambio clim√°tico en los peces

Source: El tiempo - Una subida de 2¬įC altera la metilaci√≥n del ADN y la expresi√≥n de genes claves para la supervivencia y el desarrollo. Este estudio ofrece una nueva visi√≥n sobre las consecuencias del cambio clim√°tico en los peces a trav√©s de modificaciones epigen√©ticas en todo el genoma

Could evaporation be the next renewable energy?

Source: Reuters - Wind and solar power are growing as sustainable alternatives to fossil fuels, but storing renewable energy through the night, when the sun isn?t shining, or when no wind is rotating the turbines, remains a hurdle.

Figueres: ?Estados Unidos pierde competitividad saliendo del Acuerdo de París?

Source: EFE Verde - La ex secretaria de cambio climático de la ONU que alcanzó el Acuerdo de París y actual directora del proyecto Misión 2020, Christiana Figueres, subraya que EE.UU. "se queda rezagado y pierde competitividad" abandonando el Acuerdo de París y cediendo a otros países el liderazgo de la economía baja en carbono.

Reducir la deforestación e incrementar captura de CO2 en el suelo, una estrategia climática y de seguridad alimentaria

Source: El Peri√≥dico - Las pol√≠ticas clim√°ticas que se centran en la agricultura y los bosques podr√≠an llevar al aumento de los precios de los alimentos, pero reducir la deforestaci√≥n e incrementar la captura de carbono en la agricultura podr√≠a reducir significativamente las emisiones de gases de efecto invernadero, evitando riesgos para la seguridad alimentaria, seg√ļn un nuevo estudio publicado en 'Environmental Research Letters'.

Kunnat CO2-raportissa

Äänekoski
Alavus
Aura
Espoo
Eurajoki
Forssa
Hämeenkyrö
Hämeenlinna
Hamina
Hankasalmi
Hanko
Hartola
Hausjärvi
Heinola
Helsinki
Hollola
Hyvinkää
Iisalmi
Iitti
Ikaalinen
Ilmajoki
Ilomantsi
Imatra
Järvenpää
Janakkala
Joensuu
Jokioinen
Jyväskylä
Kärkölä
Kaarina
Kajaani
Kangasala
Karkkila
Kauniainen
Kemi
Kemiönsaari
Kerava
Kirkkonummi
Kiuruvesi
Kokkola
Kotka
Kouvola
Kuhmoinen
Kuopio
Kuortane
Kurikka
Kuusamo
Lahti
Laitila
Lappeenranta
Lapua
Lempäälä
Lieto
Lohja
Loimaa
Loviisa
Mäntsälä
Mänttä-Vilppula
Masku
Mikkeli
Mynämäki
Naantali
Nakkila
Nousiainen
Nurmijärvi
Orimattila
Oulu
Padasjoki
Paimio
Parainen
Parikkala
Pirkkala
Pori
Pornainen
Porvoo
Posio
Punkalaidun
Pyhtää
Raahe
Raisio
Rauma
Riihimäki
Rovaniemi
Rusko
Salo
Sastamala
Sauvo
Seinäjoki
Sipoo
Somero
Suomussalmi
Suonenjoki
Sysmä
Taivalkoski
Tampere
Turku
Tuusula
Ulvila
Uusikaupunki
Vaasa
Vantaa
Varkaus
Vihti
Ylöjärvi
Ylivieska